Etelä-Suomen Sanomat 22.8.2019
Kanava-lehti julkaisi artikkelini
Ahvenanmaan 200-vuotisesta turvallisuushistoriasta (Numero 5/2019). Sen tärkein
havainto on, että aina kun Itämerellä on ollut sotilaallista jännitettä tai
sotatoimia, kaksi kertaa puolueettomaksi ja kolme kertaa aseettomaksi
julistettu Ahvenanmaa on joutunut sotatoimien piiriin. Aseistamaton on
aseistettu, ja puolueettomuus mitätöity.
Sain moitteen siitä, että väheksyn
Genevessä 1921 Ahvenanmaan puolueettomuudesta ja aseettomuudesta tehdyn
sopimuksen menestystä tavoitteidensa toteuttamisessa.
Tämä kritiikki osoittaa melkoista
suurpiirteisyyttä historiassa tapahtunutta kohtaan. Vuoden 1921 jälkeen
Ahvenanmaan linnoittaminen on aloitettu kaksi kertaa, ja sitten linnoitteet on
tuhottu, ei sotatoimissa vaan voimapoliittisen määräyksen perusteella. Samaan aikaan Ahvenanmaa on miehitetty kaksi
kertaa, ja sitten miehitysjoukot on vedetty pois ulkopuoliseen asevoimaan
perustuvasta käskystä.
Ahvenanmaan linnoitus ja miehitys
tapahtuivat toisen maailmansodan luomissa tilanteissa ja Geneven sopimuksen Suomelle
osoittamien oikeuksien mukaisesti. Mutta silti: Sinä aikana Ahvenanmaa ei ole
ollut aseeton eikä puolueeton, Geneven sopimukseen tavoitteet eivät
toteutuneet. Ahvenanmaa säästyi raskailta sotatoimilta, mutta tämä ei johtunut
sen Genevessä julistetusta puolueettomuudesta vaan sitä, että Ahvenanmaalla oli
paikan päällä aseellista puolustuskykyä.
Mikään valtio tai alue ei voi
saavuttaa ja säilyttää puolueettomuutta, ellei ole voimaa, joka pystyy
torjumaan puolueettomuuden loukkausyritykset, vaikka asein, jos muu ei auta.
Siksi Sveitsin puolueettomuus tuntuu lähes ikuiselta. Myös Ahvenanmaan
historiassa on todisteita puolueettomuuden ja puolustuskyvyn
yhteisvaikutuksesta.
Esimerkiksi toisen maailmansodan
loppuvaiheessa Saksa pyrki varmistamaan Suomessa toimineiden joukkojensa
selustaa ja perääntymisreittejä. Sillä oli keväästä 1944 lähtien toimeenpanoa
odottavat yksityiskohtaiset operaatiosuunnitelmat Suomenlahden itäperukassa
oleva Suursaaren ja Itämeren pohjoisreunassa olevan Ahvenanmaan miehittämisestä.
Kun Suomi alkusyksyllä 1944 katkaisi
suhteensa Saksaan, Hitler antoi esikäskyn Suursaaren ja Ahvenanmaan maihinnousuoperaatioiden
käynnistämisestä. Sen Ahvenanmaata koskeva osuus peruttiin pian, sillä siihen
sidotun voiman ei arvioitu riittävän Ahvenanmaan puolustuksen murtamiseen.
Suursaaren operaatio käynnistyi, ja suomaliset torjuivat sen verisesti.
Historia tuntuu
osoittavan, että aseettomuus ja puolueettomuus tuhoavat toistensa
uskottavuuden. Siellä, missä ne esiintyvät
rinnakkain, voi helposti käydä niin, että kumpikaan niistä ei voi toteutua.
Aseeton puolueettomuus vetää puolensa sotavoimaa joka tuhoaa muun ohessa myös puolueettomuuden.
Puolueettomuuden
voi varmistaa vain suojaamalla se niin uskotavalla puolustavalla voimalla, että
kaikki tajuavat puolueettomuuden sotilaallisen loukkaamisen vaikeaksi,
kalliiksi ja tarpeettomaksi. Ahvenanmaa ei voi luottaa konkreettisen
koskemattomuutensa säilymisen kriisin tai sodan oloissa, ellei se hyväksy sitä,
että Suomi puolustaa Ahvenanmaata samalla tavalla kuin muutakin
valtioaluettaan.
Normaalitilanteessa
ja kriisin oloissa aseettomuus ei tee hyvää puolueettomuudelle, sotatilanteesta
puhumattakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti