Kolumni 22.8.2019: PUOLUEETTOMUUDEN PUOLUSTUS

Puolueettomuus tarvitsee puolustajansa 
Etelä-Suomen Sanomat 22.8.2019

Kanava-lehti julkaisi artikkelini Ahvenanmaan 200-vuotisesta turvallisuushistoriasta (Numero 5/2019). Sen tärkein havainto on, että aina kun Itämerellä on ollut sotilaallista jännitettä tai sotatoimia, kaksi kertaa puolueettomaksi ja kolme kertaa aseettomaksi julistettu Ahvenanmaa on joutunut sotatoimien piiriin. Aseistamaton on aseistettu, ja puolueettomuus mitätöity.

Sain moitteen siitä, että väheksyn Genevessä 1921 Ahvenanmaan puolueettomuudesta ja aseettomuudesta tehdyn sopimuksen menestystä tavoitteidensa toteuttamisessa. 

Tämä kritiikki osoittaa melkoista suurpiirteisyyttä historiassa tapahtunutta kohtaan. Vuoden 1921 jälkeen Ahvenanmaan linnoittaminen on aloitettu kaksi kertaa, ja sitten linnoitteet on tuhottu, ei sotatoimissa vaan voimapoliittisen määräyksen perusteella.  Samaan aikaan Ahvenanmaa on miehitetty kaksi kertaa, ja sitten miehitysjoukot on vedetty pois ulkopuoliseen asevoimaan perustuvasta käskystä.

Ahvenanmaan linnoitus ja miehitys tapahtuivat toisen maailmansodan luomissa tilanteissa ja Geneven sopimuksen Suomelle osoittamien oikeuksien mukaisesti. Mutta silti: Sinä aikana Ahvenanmaa ei ole ollut aseeton eikä puolueeton, Geneven sopimukseen tavoitteet eivät toteutuneet. Ahvenanmaa säästyi raskailta sotatoimilta, mutta tämä ei johtunut sen Genevessä julistetusta puolueettomuudesta vaan sitä, että Ahvenanmaalla oli paikan päällä aseellista puolustuskykyä. 

Mikään valtio tai alue ei voi saavuttaa ja säilyttää puolueettomuutta, ellei ole voimaa, joka pystyy torjumaan puolueettomuuden loukkausyritykset, vaikka asein, jos muu ei auta. Siksi Sveitsin puolueettomuus tuntuu lähes ikuiselta. Myös Ahvenanmaan historiassa on todisteita puolueettomuuden ja puolustuskyvyn yhteisvaikutuksesta.

Esimerkiksi toisen maailmansodan loppuvaiheessa Saksa pyrki varmistamaan Suomessa toimineiden joukkojensa selustaa ja perääntymisreittejä. Sillä oli keväästä 1944 lähtien toimeenpanoa odottavat yksityiskohtaiset operaatiosuunnitelmat Suomenlahden itäperukassa oleva Suursaaren ja Itämeren pohjoisreunassa olevan Ahvenanmaan miehittämisestä.

Kun Suomi alkusyksyllä 1944 katkaisi suhteensa Saksaan, Hitler antoi esikäskyn Suursaaren ja Ahvenanmaan maihinnousuoperaatioiden käynnistämisestä. Sen Ahvenanmaata koskeva osuus peruttiin pian, sillä siihen sidotun voiman ei arvioitu riittävän Ahvenanmaan puolustuksen murtamiseen. Suursaaren operaatio käynnistyi, ja suomaliset torjuivat sen verisesti.

Historia tuntuu osoittavan, että aseettomuus ja puolueettomuus tuhoavat toistensa uskottavuuden.  Siellä, missä ne esiintyvät rinnakkain, voi helposti käydä niin, että kumpikaan niistä ei voi toteutua. Aseeton puolueettomuus vetää puolensa sotavoimaa joka  tuhoaa muun ohessa myös puolueettomuuden.  

Puolueettomuuden voi varmistaa vain suojaamalla se niin uskotavalla puolustavalla voimalla, että kaikki tajuavat puolueettomuuden sotilaallisen loukkaamisen vaikeaksi, kalliiksi ja tarpeettomaksi. Ahvenanmaa ei voi luottaa konkreettisen koskemattomuutensa säilymisen kriisin tai sodan oloissa, ellei se hyväksy sitä, että Suomi puolustaa Ahvenanmaata samalla tavalla kuin muutakin valtioaluettaan.

Normaalitilanteessa ja kriisin oloissa aseettomuus ei tee hyvää puolueettomuudelle, sotatilanteesta puhumattakaan.