Putinin aggressiivinen hallinto
luo tarpeen osoittaa Venäjälle lopultakin, että Ahvenanmaa kuuluu suvereenin Suomen
valtioalueeseen.
Vuonna 1969 hyväksytyn Wienin Yleissopimuksen 62. artiklan mukaan kansainvälisen sopimuksen sitoumukset menettävät merkityksensä, jos sen solmimiseen johtaneet olosuhteet ovat merkittävästi muuttuneet. Kansainvälisen oikeuden korkein käsky ”Sopimuksia noudatettakoon” sai täsmennyksen: ”kun olosuhteet ovat ennallaan”, Pacta sunt servanda – Rebus sic Stantibus.
Presidentti Mauno
Koiviston Wienin yleissopimukseen perustunut Pax-tulkinta vapautti Suomen yli
30 vuotta sitten Pariisin rauhansopimuksen asettamista aserajoituksista ja
silloin vielä voimassa olleen yya-sopimuksen
liittoutumiskiellosta.
Samalla tavalla Suomen
pitää nyt vapauttaa itsensä yli 100 vuotta sitten Kansainliitossa tehdystä
sopimuksesta Ahvenanmaa aseettomuudesta ja puolueettomuudesta. Olosuhteiden
muutoksesta huolimatta se sitoo muodollisesti edelleen Suomea ja kaikkia muita
sopimuksen allekirjoittaneita Itämeren valtioita, jotka ovat Naton jäseniä.
Samoin Suomen pitää
vapauttaa itsensä Stalinin yli 70 vuotta sitten talvisodan jälkeisessä
ahdingossa sinnitelleelle Suomelle sanelemasta sopimuksesta, joka pakotti
Suomen Ahvenanmaan aseettomuuteen ja puolueettomuuteen. Se oikeutti Kremlin
perustamaan Maarianhaminaan konsulaatin, jolla on oikeus sotilaalliseen
tiedusteluun Ahvenanmaan saaristosta.
Pariisin rauhansopimukseen,
yya-sopimukseen ja Moskovassa pakon edessä tehtyyn sopimukseen johtaneet
olosuhteet ovat perin juurin muuttuneet moneen kertaan. Wienin yleissopimuksen
62. artikla tarjoaa Suomelle mahdollisuuden vapautua viimeisistäkin näiden
sopimusten Suomen suvereniteettia loukkaavien artiklojen rasitteesta.