Suomen tie lännen
turvaan
Etelä-Suomen Sanomat 4.10.2018
J. K. Paasikivi alkoi 1940-luvun lopulla varovasti hakea Yhdysvaltain suojaa Neuvostoliiton uhkaa vastaan. Suomen tilanne näytti synkältä, mutta kommunistien valta-aseman romahdus kesän 1948 eduskuntavaaleissa vahvisti Yhdysvaltain uskoa Suomen mahdollisuuksiin.
Yhdysvaltain Suomelle myöntämien
valtionlainojen korot ja lyhennykset ohjattiin Asla-rahastoon, joka vuodesta
1950 lähtien myönsi apurahoja suomalaisen yliopistoväen opiskeluun ja tutkimus-
tai opetustyöhön yhdysvaltalaisissa yliopistoissa. Asla-ohjelma oli Suomen
henkisen ilmaston merkittävimpiä piilovaikuttaja sotien jälkeisinä
vuosikymmeninä.
Yhdysvaltain sotilastiedustelu
alkoi 1953 testata suomalaisten kollegojen yhteistyöhalukkuutta.
Suomen tiedustelu luovutti länteen
perusteellisen kartta-aineiston toiminta-alueestaan. Yhdysvaltain tiedustelu
toimitti Suomen seismologisille tutkimuslaitoksille Neuvostoliiton Jäämeren
alueella tekemien maanalaisten ydinasekokeiden seurantaan sopivaa
havaintokalustoa.
Suomen sotilastiedustelun kylmässä
sodassa osoittama yhteistyövalmius ja suorituskyky on voinut etäisesti
vaikuttaa vielä 2000-luvulla Yhdysvaltain valmiuteen siirtää aseteknologista huippuosaamistaan
suomalaisille.
x x x
Urho Kekkosen neuvostomyönteisyys heikensi 1950-luvun lopulta
lähtien Yhdysvaltain luottamusta Suomeen. Länsisuhteet paranivat taas
1970-luvulla, kun Suomi nosti kansainvälistä profiilia ja torjui Neuvostoliiton
räikeän tunkeilun.
Suhteita Yhdysvaltoihin rasitti 1970-luvun lopulla suomalaisten
antama väärä tieto Neuvostoliiton painostuksesta ja syvänmeren sukellusteknisen
huippuosaamisten myynti Neuvostoliitolle 1980-luvulla.
Suomen irtautuminen yya-sopimuksesta ja Hornet-kaluston
hankinta ilmavoimille 1990-luvu alussa mullistivat Yhdysvaltain suhteen Suomeen.
Kun Nato sitoutui 2010-luvulla Baltian puolustukseen, Suomen valmius Itämeren puolustusyhteistyöhön
paljasti uuden kytköksen. Asiantuntijapiireissä oli jo kauan tiedetty, että
Suomi tarvitsee Natoa, mutta nyt ilmeni sen lisäksi, että Nato tarvitsee Suomea.
Hornet-investoinnin
jälkeen Suomen hankkimat keskeiset asejärjestelmät ovat läntistä juurta ja
elävät samassa aseteknisen tiedon ja taidon vuossa kuin Naton kova kalusto ja
sen taistelujärjestelmät.
Valittua
linjaa jatkoivat ja vahvistivat 1990-luvulla toteutetut taistelupanssari- ja helikopterihankinnat
ja tykistöaselajin terästäminen. Hornet-järjestelmän teho nousi uudelle tasolle
2000-luvulla hankitulla risteilyohjusteknologialla ja samoihin aikoihin
avattiin mahdollisuus ostaa uusinta huipputeknologiaan perustuvia
meripuolustusohjuksia. Osaan näistä hankinnoista liittyi pitkään aikatauluun
sidottu aseteknisen huippuosaamisen kehitys yhteistyössä Yhdysvaltain kanssa.
Lännen
julki lausumaton mutta käytännössä selvästi osoitettu valmius rakentaa Itämeren
puolustusta myös Nato-alueen ulkopuolelle tuotti Suomelle yllättävää lisäarvoa.
Natolle alkoi olla tärkeää, että Suomi pystyy kaikissa tilanteissa pitämään
alueensa omassa hallinnassaan. Suomella on kerrankin sellaista, mitä länsi
tarvitsee ja arvostaa.
Suomen
aseellisen puolustuspolitiikan johto ymmärsi hyödyntää uudessa tilanteessa
avautuneet näkymät. Vallassa 2010-luvun alkupuolelle asti ollut
piilopasifistinen poliittinen johto joutui henkiselle epämukavuusalueelle,
mutta ei kehdannut torjua uutta suuntaa ideologisin perustein, sillä puolustusrakenteen
viritys läntiseen yhteistyöhön perustuu turvallisuusympäristössä todetuista
muutoksista tehtyihin järkeviin johtopäätöksiin. Sitä sanotaan
reaalipolitiikaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti