VÄHEMMISTÖHALLITUS EHKÄ SITTENKIN

25.5.2023 ESS

Vähemmistöhallitus ei ole sellainen mörkö, jonka torjuminen olisi kaikissa oloissa isänmaallinen sankariteko. Valtiotalouden nykyien konkurssitilan purkaminen ja vaatii niin rajuja otteita, että hallituksen kokoon kyhääminen sovitellen ja puoliväkisin ei taida onnistua.

Määrätietoinen vähemmistöhallitus on aikoinaan toiminut kerrassaan mainiosti 1948-1950, kun elettiin demokratian vaaran vuosia. Kommunistit olivat kärsineet rökäletappion kesän 1948 vaaleissa. Demarit eivät suostuneet halliukseen heidän kanssaan, joten presidentti J. K. Paasikivi nimitti K-A. Fagerholmin johtaman demarien vähemmistöhallituksen.


Se kävi häikäilemättömään taisteluun kommunisteja vastaan eduskunnassa ja varsinkin työmarkkinoilla. Järjestötoiminnan lakeja ja tapoja rikottiin molemmin puolin surutta tilanteen mukaan. Periaatteena oli, että jos huijataan, huijataan sitten isosti. Poliisi mursi kommunistien johtamat poliittiset lakot Arabian posliinitehtaalla Helsingissä ja Kemin uittotyömaalla.

Maalaisliitto ja kokoomus ja tukivat demareita vähin äänin. Paasikivi hykerteli tyytyväisenä taustalla katsellessaan sitä menoa.

Kostoksi Neuvostoliitto yritti estää Paasikiven uudelleenvalinnan presidentiksi 1950, mutta epäonnistui. KGB tuki kommunistien Paasikiven vastaista vaalikampanjaa miljoonaa nykyistä euroa vastaavalla rahoituksella, mutta turhaan. Paasikivi valittiin uudelle kaudelle. Neuvostoliiton ulkoministeriön pohjoismaisen osaston kakkosmies A. N. Abramov sanoi, että Paasikivi oli kaikkein viisain ja vahvin Neuvostoliiton vihollinen.

Fagerholm sai Kremlin vihat niskaansa ikuisiksi ajoiksi. Siitä alkoi asevelidemarien hiljainen yhteistyö porvaripuolueiden kanssa, tarkoituksen oli pistää Stalinin Neuvostoliitolle kampoihin. Tämä neuvostovastainen salainen yhteenliittymä vaikutti ainakin 1970-luvulle asti, ehkä pidemmällekin. Voidaan ajatella, että jopa demareiden ja Evan yhteisymmärryksessä toteutettu yhteiskuntasopimus 1976 kuului myös demarien aseveliryhmän ansioluetteloon.

Oikeiston ja vasemmiston välisen muurin ylittänyt yhteistyö luultavasti pelasti sodan jälkeisessä ahdingossa ponnistelevan Suomen demokratian. Samanlaista taustakuviota voisi nyt ajatella kokoomuksen johtamalle vähemmistöhallitukselle. Laajaa rintamaa tarvitaan. Venäjä on edelleen iso uhka, vaikka meitä suojaa itsenäisen puolustuskyvyn lisäksi myös Nato.