Mikä Nato-esikunta?

Pitäisikö Suomen hakeutua Naton esikuntaan kauas länteen Yhdysvaloissa vai läheiseen Eurooppaan Hollannissa. Tästä on tullut suuren luokan kysymys, vaikka ratkaisun pitäisi olla itsestään selvä.

Suomen on turha yrittää sovittaa itseään Pohjois-Atlantin ja pohjoisen Jäämeren sotilaalliseen rakenteeseen. Suomen laivaston uuden sukupolven korvetit valmistuvat ehkä tämän vuosikymmenen lopussa, jos vielä silloinkaan. Sen jälkeen ne ovat Suomen merivoimien runkona muutamia vuosikymmeniä. Meri- ja ilmavoimien kapasiteettia ei voi hajottaa kotimaan ja kaukaisen meren puolustukseen. Ne ovat olemassa Suomen ja lähialueen puolustusta varten. Suomen osuus Naton pohjoiseen puolustukseen on varmistaa Norjan rannikkoon tukeutuvan läntisen sotavoiman logistiikkaa pohjoisen hankalissa maasto-olosuhteissa.

Suomen turvallisuuden akuutti ongelma on Itämeri ja Suomenlahti. Suomen puolustusvoimat on viritetty hoitamaan Ahvenanmaan, Turun, Helsingin, Kotkan ja Haminan ongelmia kriisissä ja sodassa. Baltian maat ovat niin lähellä, että niiden turvallisuus on Suomen turvallisuuden tärkeä osatekijä, ja samoin Suomen turvallisuus on eteläisille naapureille arvokas asia. Suomen Nato-yhteistyön ykkösasia on rakentaa tämän kokonaisuuden yhtenäisyyttä ja toimivuutta. Se ei tapahdu aidosti kaukaisessa esikunnassa ison meren tulla puolen.

Suomen yhteydet Länsi-Eurooppaan kulkevat Itämeren, Ahvenanmeren ja Pohjanlahden ilmatilassa, aavalla ulapalla ja syvyyksissä. Niiden turvallisuus on Suomen läntisen identiteetin avaintekijä. Jos Itämeri sukeutuu, olemme yksin pohjoisessa pussinperässä. Naton kytkeminen tähän kokonaisuuteen tapahtuu luontevimmin läheisen Europan turvallisuudesta vastaavassa puolustusliiton esikunnassa.