Vähemmistöhallitus ei ole sellainen mörkö, jonka torjuminen olisi isänmaallinen sankariteko. Se toimi kerrassaan mainiosti, ainakin 1948-1950. Kommunistit olivat kärsineet rökäletappion kesän 1948 vaaleissa. Demarit eivät suostuneet halliukseen heidän kanssaan, joten Paasikivi nimitti Fagerholmin johtaman demarien vähemmistöhallituksen.
Se kävi häikäilemättömään taisteluun kommunisteja vastaan eduskunnassa ja työarkkinoilla. Maalaisliitto ja kokoomus ja tukivat demareita vähin äänin. Siitä alkoi asevelidemarien hiljainen yhteistyö porvaripuolueiden kanssa, tarkoituksen oli pistää Stalinin Neuvostoliitolle kampoihin.Paasikivi hykerteli tyytyväisenä taustalla katsellessaan sitä menoa. Kostoksi Neuvostoliitto yritti estää Paasikiven uudelleenvalinnan presidentiksi 1950, mutta epäonnistui. Fagerholm sai Kremlin vihat niskaansa ikuisiksi ajoiksi.
Tämä neuvostovastainen salainen yhteenliittymä vaikutti ainakin 1970-luvulle asti, ehkä pidemmällekin. Se luultavasti pelasti Suomen demokratian. Samanlaista taustakuviota voisi ajatella kokoomuksen johtamalle vähemmistöhallitukselle. Laajaa rintamaa tarvitaan. Venäjä on edelleen iso uhka, vaikka meitä suojaa nyt myös Nato.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti