Kanavan numerossa 6/2022 sivuilla 24 – 29 on artikkelini Ahvenanmaa on erheiden saaristo. Tässä on tiivistelmä niistä erheistä, ja sivunumerot, joilla niitä esitellään yksityiskohtaisesti:
(Lisää sivulta 25)
(Lisää sivuilta 25 – 27)
(Lisää sivuilta 27 – 29)
Koska
Neuvosto-Venäjä ei allekirjoittanut Geneven Ahvenanmaa-sopimusta 1921,
Neuvostoliitto toimi Pariisin rauhanneuvotteluissa 1947 kuin sitä ei olisi
olemassakaan. Britannia ei puolestaan ollut allekirjoittanut Moskovassa 1940
tehtyä Ahvenanmaa-sopimusta. Nämä dokumentit päätettiin jättää mainitsematta
rauhansopimuksen tekstissä.
Neuvostoliiton valtuuskunta kirjoitti sopimusluonnoksen viidennelle artiklalle aseleposopimusta myötäilleen sanamuodon: "Ahvenanmaan saaret jäävät demilitarisoiduiksi nykyisin vallitsevan tilanteen mukaisesti." He taluttivat britit ansaan.
Näin muotoiltu Pariisin rauhansopimuksen viides artikla pyyhkäisee Ahvenanmaan tilannekartalta sekä Geneven Ahvenanmaa-sopimuksen että Britannian, ja siinä sivussa kaikki muutkin Pariisin rauhansopimuksen allekirjoittaneet valtiot. Pariisissa 1947 hyväksytyn rauhansopimuksen mukaan Ahvenanmaata jäi hallitsemaan Neuvostoliiton Suomelle Moskovassa 1940 sanelema Ahvenanmaa-sopimus, joka määrää saariston aseettomaksi, mutta vaikenee puolueettomuudesta.
Näyttää siltä, että
Venäjän Ahvenanmaa-konsulaattiin ei 1970-luvun jälkeen ole sijoitettu sotilashenkilöitä.
Tämä osoittaa, että Venäjällä tunnetaan Suomen, Ruotsin ja Nato-maiden
yhteiset puolustusharjoitukset Itämerellä. Ne osoittavat, että Venäjän
maihinnousu Ahvenanmaalle olisi nopeaan tuhoon tuomittu yritys.
Itämeren
sotahistoria osoittaa, että kun Itämerellä on sotatoimia tai aseellinen
kriisi, Suomi vastaa Ahvenanmaan koskemattomuudesta. Silloin Ahvenanmaa ei ole
aseeton eikä puolueeton.
Siksi Geneven sopimus kuuluu Suomen puolustusrakenteeseen vain sen seitsemännen artiklan toisen kohdan verran, ja ilman sitäkin Suomi puolustaisi Ahvenanmaata, sillä se kuuluu Suomen valtio alueeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti