AHVENANMAA EI OLE ASETON EIKÄ PUOLUEETON

Kanavan numerossa 6/2022 sivuilla 24 – 29 on artikkelini Ahvenanmaa on erheiden saaristo. Tässä on tiivistelmä niistä erheistä, ja sivunumerot, joilla niitä esitellään yksityiskohtaisesti:

 Ahvenanmaan puolueettomuutta koskevat myytit hämärtävät historiallista ja poliittista todellisuutta. Ensimmäinen viidestä keskeisestä erheestä on väite, että aseettomuus ja puolueettomuus olisivat alkaneet Krimin sodan päätyttyä 166 vuotta sitten.
(Lisää sivulta 25)

 Toinen erhe: Genevessä tehty sopimus esti sodan pääsyn alueelle
(Lisää sivuilta 25 – 27)

 Kolmas erhe: Moskovan sopimus vahvisti Geneven sopimuksen tehoa.
(Lisää sivuilta 27 – 29)

 Neljäs erhe: Venäläiset ovat ahvenanmaalaisten parhaita ystäviä
Koska Neuvosto-Venäjä ei allekirjoittanut Gene­ven Ahvenanmaa-sopimusta 1921, Neuvostoliit­to toimi Pariisin rauhanneuvotteluissa 1947 kuin sitä ei olisi olemassakaan. Britannia ei puoles­taan ollut allekirjoittanut Moskovassa 1940 teh­tyä Ahvenanmaa-sopimusta. Nämä dokumentit päätettiin jättää mainitsematta rauhansopimuk­sen tekstissä.

Neuvostoliiton valtuuskunta kirjoitti sopimus­luonnoksen viidennelle artiklalle aseleposopi­musta myötäilleen sanamuodon: "Ahvenanmaan saaret jäävät demilitarisoiduiksi nykyisin vallitse­van tilanteen mukaisesti." He taluttivat britit an­saan.

 Luonnoksen maininta demilitarisoinnista viit­taa Moskovan Ahvenanmaa-sopimukseen vuo­delta 1940. Siinä ei mainita puolueettomuutta, mikä olisi viitannut Genevessä 1921 tehtyyn Ah­venanmaa-sopimukseen.

Näin muotoiltu Pariisin rauhansopimuksen viides artikla pyyhkäisee Ahvenanmaan tilannekartalta sekä Geneven Ahvenanmaa-sopimuk­sen että Britannian, ja siinä sivussa kaikki muut­kin Pariisin rauhansopimuksen allekirjoittaneet valtiot. Pariisissa 1947 hyväksytyn rauhansopimuksen mukaan Ahvenanmaata jäi hallitsemaan Neu­vostoliiton Suomelle Moskovassa 1940 sanele­ma Ahvenanmaa-sopimus, joka määrää saariston aseettomaksi, mutta vaikenee puolueettomuu­desta.

 Neuvostoliitolle jäi oikeus pitää Maarianhami­nassa konsulaattia, jonka palveluksessa olevat tiedustelu-upseerit varmistavat, että Ahvenan­maa on aseeton, ja siis helppo miehittää nopeasti.

Näyttää siltä, että Venäjän Ahvenanmaa-kon­sulaattiin ei 1970-luvun jälkeen ole sijoitettu so­tilashenkilöitä. Tämä osoittaa, että Venäjällä tun­netaan Suomen, Ruotsin ja Nato-maiden yhteiset puolustusharjoitukset Itämerellä. Ne osoittavat, että Venäjän maihinnousu Ahvenanmaalle olisi nopeaan tuhoon tuomittu yritys.

 Viides erhe: Ahvenanmaan aseettomuus on osa puolustuksemme perusrakennetta
Itämeren sotahistoria osoittaa, että kun Itämerel­lä on sotatoimia tai aseellinen kriisi, Suomi vastaa Ahvenanmaan koskemattomuudesta. Silloin Ah­venanmaa ei ole aseeton eikä puolueeton.

 Aseellisen kriisin tai sodan oloissa Geneven Ahvenanmaa-sopimuksen mukainen aseetto­muus ja puolueettomuus alistaisivat Ahvenan­maan väestön hyökkäävän sotavoiman miehityk­seen ja aiheuttaisivat Suomelle erittäin vakavan turvallisuusriskin.

Siksi Geneven sopimus kuuluu Suomen puolus­tusrakenteeseen vain sen seitsemännen artiklan toisen kohdan verran, ja ilman sitäkin Suomi puo­lustaisi Ahvenanmaata, sillä se kuuluu Suomen valtio alueeseen.

 Ahvenanmaan turvaaminen on Suomen puo­lustuksen keskeinen tekijä kaikissa tilanteissa. Viime vuosikymmenten aikana sitä on suunni­teltu ja harjoiteltu tiiviissä yhteistyössä Ruotsin ja Itämerellä toimivien Nato-maiden kanssa. Suo­men ja Ruotsin Nato-jäsenyys parantaa merkittä­västi Itämeren pohjoisen suunnan puolustuksen uskottavuutta ja Ahvenanmaan turvallisuutta.