Etelä-Suomen Sanomat 19.9.2019
Hallitusohjelma
oli iloisin mielin tehty kaiken hyvän kooste. Sosiaalidemokraattien
puheenjohtaja halusi eduskuntavaalien jyräyksen ja hallitusneuvottelun
myllytyksen jälkeen nautiskella edes hetken.
Mutta hän piti
varansa, ja kiinnitti tähän toiveiden tynnyriin varoitustarran. Sen mukaan kaikki
ohjelmassa sanottu on totta, mutta vain jos kansantalous nousee kaksi prosenttiyksikköä
vuodessa ja työllisyysaste on neljän vuoden päästä 75 prosenttia. Jos nämä
ehdot eivät täyty, hallitus voi tehdä mitä tahansa ja sanoa toimivansa
hallitusohjelman mukaan.
Vain
hyväuskoisimmat uskoivat ohjelman todeksi. Muut ymmärsivät, että ennemmin tai
myöhemmin tavoitteet karkaavat taivaan tuuliin, ja sen jälkeen kaikki on
toisin. Niin on käynyt jo nyt, mutta hallituksen ensimmäinen budjettiesitys
jatkaa vanhoista unelmista nautiskelua.
Ollaan
vaarallisella tiellä, kun katteettomia lupauksia katetaan velkarahalla. Vaikka
kaikki velka ei nollakorkojen aikaan ole välttämättä huono asia. Jos se
investoidaan tuottaviin hankkeisin, se voi olla hyvinkin järkevää. Pitää
uskaltaa katsoa kauas eteenpäin.
Kansantalouden
tasolla varmaan ainoa vuorenvarmaa tuottoa kartuttava investointi on rahan
käyttö koulutukseen ja tutkimukseen. Sen tuotto vaan antaa odottaa itseään
pitkään. Voi olla, että myös isot väylähankkeet tuottavat hyvää, vaikka
hitaasti. Ihmeen nopea selviäminen 1990-alun lamapainajaisesta taisi johtua ainakin
osittain siitä, että tiede- ja tutkimusrahojen kanssa ei pihdattu, mutta kaikkea
muuta rutistettiin pahan kerran.
Vain se on
varmaa, että syömävelka on tuhon tie, ja jos sille tielle mennään, se tie ei lopu
ikinä. Ministerien on ryhdistäydyttävä kestämään se epämukavuus, että
vastuullinen hallitustyö vaatii kansaa raivostuttavia päätöksiä. Se hinta on
maksettava siitä ihanuudesta, että on päästy oikein ministereiksi.
Hallitusta
odottava tuska on itse aiheutettu. Niin käy, kun kertoo kaiken mukavan olevan
mahdollista yhtä aikaa, vaikka jokainen näkee, että hallitusohjelman lupauksen
toteuttamiselle asetetut ehdot eivät täyty.
x x x
Jutta Urpilaisen
komissaarisalkun koko ja paino kuuluu myös tähän sarjaan, jossa ahdinkoon
joutuneen pitää katsoa kauas, ja jättää niuhottajat omaa arvoonsa. Hänen
salkkunsa ei todellakaan tarjoa mahdollisuutta loistaa etusivujen otsikoissa ja
kasvattaa kansansuosion saldoa tulevan uran pontimeksi.
Mutta jos
katsotaan, mitkä asiat vaikuttavat keskipitkällä ja tosipitkällä aikavälillä
Euroopan mahdollisuuksiin jatkaa mukavaa elämäänsä, Afrikkaa tärkeämpää asiaa
ei ole olemassakaan.
Afrikkaa pitää
tukea niin, että sen epävarmuus ja kurjuudessa nilkuttaminen saadaan muuttumaan
menestystarinaksi. Se on niin isoa asia, että Euroopan unioninkin
vaikutusmahdollisuudet ovat pienet, mutta jonkinlaiset sentään. Jos kukaan ei
ryhdy yrittämään edes massiivisen ongelmavyyhdin jonkin osaongelman ratkaisua,
mikään ei muutu koskaan.
Jutta Urpilaisen
salkku on periaatesisällöltään niin raskas ja pitkällä sihdillä niin tärkeä,
että sen kahvaan tarttuminen vaatii karskia luonnetta ja hienostunutta kykyä
katsoa pitkälle. Siinä häntä kannattaa
tukea ja kannustaa eikä potkia nilkoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti