Pikakommentti 26.10.2016: Nord Stream 2 on raakaa peliä

Vahvat voimat näyttävät vaativan uuden kaasuputkilinjan rakentamista Itämeren pohjaan vanhan, vajaateholla toimivan Nord Stream–putkiston viereen. Se korvaisi Ukrainassa jo olevan ja toimivan kaasunsiirtojärjestelmän, täydentäisi siis olemassa olevaa käyttämättä jäänyttä kapasiteettia uudella lisäkapasiteetilla. Suomen kielessä tällaista sanotaan hölmöläisen hommaksi. Kansainvälisen politiikan sanastossa se on suurvallan mahtailua.

On vaarallista kasvattaa Euroopan riippuvuutta tuontienergiasta. Se lisäisi arvaamattoman Venäjän mahdollisuutta heikentää jo muutenkin heikkoja Euroopan unionin perusrakenteita. Arkijärjen mukaan ei myöskään ole hyvä idea lisätä halvan, vanhanaikaisen ja ympäristölle haitallisen energiamuodon tarjontaa markkinoilla, joiden pitäisi suuntautua uuteen, tehokkaaseen ympäristöystävällisen energiarakenteeseen.

Nord Stream 2 ei ole ympäristöpoliittisen sanataituruuden paikka, kuten Suomen virallinen idänpolitiikka opettaa.  Se on Venäjän raakaa voimapolitiikkaa Euroopan unionin ja Ukrainan heikentämiseksi. Siihen pitää suhtautua tämän mukaisesti.

Suomi on asemoitunut itsensä väärää joukkoon hyväksyessään Venäjän etukenoisen Nord Stream-politiikan. Eurooppa ei tarvitse Nord Stream 2:n lisäkaasua. Sen ei pidä alistua Venäjän aseeksi Ukrainaa vastaan. Ei, vaikka Saksa näyttää hyväksyvän sen roolin.

Tuttu kuvio. Sielunsa pelastamiseksi Suomen pitäisi asettua vastustamaan sekä Venäjää että Saksaa. Se on paljon vaadittu. Tällä kertaa ahdingosta ei kuitenkaan selvitä suomettuneesti väistelevällä liturgialla, kuten ennen. Höpötys ympäristövaikutusten huolellisesta selvityksestä ei auta. Tarvitaan aitoa valtiomiestaitoa.