Kirja-arvio: Ahtisaaren suorat sanat Venäjästä: "He luovat kylmää sotaa, ei länsi."

Helsingin Sanomat: Nettisivut 4.10.2016     Printtilehti 5.10.2016

Martti Ahtisaari, Jaakko Iloniemi, Tapani Ruokanen

MITEN TÄSTÄ ETEENPÄIN

Docendo 2016

350 sivua

Entisen presidentin, huippudiplomaatin ja täysin palvelleen päätoimittajan keskustelukirja voi tuntua raskaalta, mutta onneksi se on toimitettu niin, että se on elävää puhetta. Kun Martti Ahtisaari, Jaakko Iloniemi ja Tapani Ruokanen syventyvät turvallisuuden perusasioihin, lukija joutuu hieraisemaan silmiään kerran jos toisenkin.

Kukaan ei pysty arvioimaan, missä asennossa maa on, kun tästä kirjasta nouseva pöly laskeutuu. Sen päättelyä vyöryttävät eteenpäin rauhannobelisti ja Etykin perustajaisiin kuulunut huippudiplomaatti. He ovat yya-kokemuksen karaisemia ja Kekkosen koulun käyneitä konkareita, ja kaiken kukkuraksi taustaltaan sosiaalidemokraatteja. Tämä ei ole mitä tahansa Nato-kiimaa.

Arviot Venäjän toiminasta on riisuttu suomettuneesta silokielestä. Ahtisari: ”Väitteet Naton uhasta Venäjää kohtaan on ihan roskaa.” Iloniemi: ”Hölynpölyä. Ei Nato edes kykene uhkaamaan.” Ahtisaari: ”Jos toinen rikkoo jatkuvasti kansainvälistä lakia, olisi hullua pohtia, mitähän me olemme tehneet väärin. On kritisoitava aggressiivisesti, että olette alkaneet toimia vastoin aiempia hyviä sopimuksia. He luovat kylmää sotaa, ei länsi.”

Ahtisaaren tulkinnassa ”Ukraina ja Krim olivat heikkouden osoitus Venäjältä. Heidän piti käyttää laittomia, kansainvälisesti tuomittavia keinoja.” Iloniemi ihmettelee, ”kuinka huonoilla korteilla Putin pelaa ja saa aikaan hyviä tuloksia omalta kannaltaan.” Ahtisaari: ”Se osoittaa kuinka röyhkeys toimii.” Iloniemi: ”Se toimii siellä, missä vastapuolella yritetään käyttäytyä siivosti.”

Kaikkein välittömin ja konkreettisin uhka on hallitsematon maahanmuutto. Iloniemi toteaa, että Venäjän päätös avata pari pohjoista rajanylityspaikkaa ”saatiin sitten puoleksi vuodeksi perutuksi. Tarkoituksena oli olla uhka, koska päätös oli määräaikainen. Suomi sai ikään kuin puolen vuoden koeajan: käyttäydymmekö niin hyvin, ettei puomeja nosteta uudelleen ylös. Tämä ’puoli vuotta’ oli kaikkein pahaenteisin piirre. Se muodosti melkein julkilausutun uhan.”

”Jotkut haluavat tämän muistaen lähestyä Natoa ja toiset taas etääntyä Natosta, koska pelkäävät puomien nostamista jälleen.” Ruokanen: ”Tämä tarkoittaa sitä, että olemme kiristyksen kohteena.” Iloniemi: ”Niin, kärjistetysti sanoen. Se ei ole väärä väite. Sellainen asetelma tässä on. Jos sieltä tulee kymmenin tuhansin ihmisiä, emmehän me heitä ammu.”

                                            x                    x                    x

Keskustelijat ovat kauhuissaan siitä, miten vinoon Venäjän paine on vääntänyt Suomen. Iloniemi: ”Suomessa on aika vahva pro Venäjä-lobby, Venäjän puolustajat. He sietävät hyvin paljon Venäjältä.” Ahtisaari: ”Tällä tavalla toimiva Venäjä pitäisi eristää.” Iloniemi: ”Sitä mieltä eivät näköjään kaikki ole – parista entisestä pääministeristä aloittaakseni.”

”Joillakin on jäänyt yya-vaihde päälle” Venäjän suomalaiset edunvalvojat hallitsevat maan henkistä tilaa. Se ajatusmaailma on peräisin menneisyyden synkeimmistä onkaloista. Eletään taas vaaran vuosia ja pelko kasvaa. Venäjä-lobbyn kannattajat odottavat nöyrästi, mitä presidentti Vladimir Putinin väki seuraavaksi heiltä tahtoo.

Nato-jäsenyys ei ole tässä asetelmassa ongelma vaan ratkaisu. Ahtisaari oikoo diplomaattiset kiemurat. Suomen pitäisi ”mennä Natoon, jo ennen Ruotsia. Ruotsi tekee sen jossain vaiheessa myös.” Iloniemikin tukee Nato-jäsenyyttä, mutta liittoutuminen ”ennen Ruotsia on mahdotonta poliittisesti, utopiaa.” Hän taas uumoilee, että ruotsalaiset voivat tehdä Nato-ratkaisunsa omin päin Suomesta välittämättä, kuten hakeutuessaan kohti EU:ta. ”Heidän Nato-lähentymisensä etenee vauhdilla,” varoittaa Iloniemi.

                                            x                    x                    x

Keskustelijat tyrmäävät kansanäänestyksen sekä yleisesti että Nato-kysymyksen yhteydessä erityisesti. ”Se jos mikä on sattuman kauppaa ja kaukana vastuullisesta päätöksenteosta… Se on … poliitikon tapa paeta vaikeaa päätöstä ja vastuuta eli luistaa niistä tehtävistä, joita varten hänet on valittu… Eikä siinä edes päätetä … asiasta, vaan kerrotaan, mitä mieltä ollaan … hallituksesta. Se on varsinaista poliittista pelkuruutta.”

Keskustelu ei kuitenkaan kulje tätä polkua loppuun asti. Iloniemi tosin huomauttaa, miten vaarallista on kytkeä kansanäänestys sotilaalliseen perusturvallisuuteen. ”Jos haluaa kansanäänestystä Natosta, haluaa käytännössä Venäjälle veto-oikeuden.”

Kansanäänestys on hallitsematon riski. Siksi sillä uhkaaminen estää Nato-jäsenyyden jo ennen kuin siitä on edes yritetty päättää mitään. Nato-vaihtoehto voi luiskahtaa vahingossa ulottumattomiin. Silloin Suomi olisi vielä pahemmassa pinteessä kuin yya-sopimuksen aikaan.

Näiden reaalidiplomaattien puheessa tärkeintä on se, miten asiat näyttävät olevan, eikä se, miltä ne tuntuvat. Kannattaa kuunnella. Siitä voi saada aiheen ajatella uudestaan sellaista, mikä on luultu jo valmiiksi ajatelluksi.