NIINISTÖN LINJAN SUUNTA JA TULOS

14.9.2023 Etelä-Suomen Sanomat

Sauli Niinistön julkista puhetapaa sanottiin vielä 2010-luvun lopulla epämääräiseksi. Nato-keskustelijat kävivät tätä dialogia maireilemalla vakiomuotoisesti Kremlille. Niinistö on pitkästä aikaa ensimmäinen presidentti, joka kertoo julkisesti, millaisia polkuja hänen ajatuksensa kulkee.

Kun hän ei pudotellut yksioikoisia tokaisuja Naton puolesta tai sitä vastaan, turvallisuuskeskustelun kellokkaat julistivat, että hän vastusti, sanoipa mitä tahansa. Pari esimerkkiä arvoituksellisina pidetyistä Niinistön lausumista, joiden logiikka on niin kirkas, että kärryiltä putoajien pitäisi hävetä.

Esimerkiksi Kultaranta-keskustelussa 19.6.2016: "Vahvat puolustusvoimat ennaltaehkäisevät konflikteja nostamalla hyökkääjän kynnystä. Ehkä harvemmin ajatellaan, että ne luovat myös kiinnostusta kumppanuuteen. Näin vahva puolustuskyky luo mahdollisuuksia sitäkin epätodennäköistä tilannetta silmällä pitäen, ettei ennaltaehkäisy riittäisi." Tai Lahdessa 27.4.2017: "Vahvat puolustusvoimamme tarkoittavat, että kynnys tänne väkisin tulemiseen on korkea. Toisaalta olemme samalla myös houkutteleva kumppani yhteistyölle."

Niinistö sanoi MTV3:n ehdokastentissä 14.12.2017: "... maailma muuttuu, ja tarve mahdollisesti jättää jäsenhakemus voi ilmetä". Hän yksilöi pariinkin kertaan, millaisissa tilanteissa hän harkitsisi Nato-jäsenyyttä, Kultaranta-keskustelussa 19.6.2016: Jos Ruotsi liittyy Na¬toon, "asetelman muuttumista pitää vakavasti miettiä". Helsingin Sanomissa 4.1.2018: Jos venäläiset alkavat nähdä Suomen "samanlaisina vihollisina kuin Naton, olemme menettäneet mahdollisuuden pysyä kriisien ulkopuolella, ja silloin ei ole mitään hävittävää. Silloin sitä on vakavasti harkittava".

Niinistö on asettunut hyvin luontevasti presidentin rooliin, mutta hänessä asuu myös pieni poliitikko. Historian luonnonlain mukaan ei riitä tietää, mikä olisi järkevää, vaan pitäisi keksiä myös, miten järkevän asian ääneen sanonut ehdokas pääsisi asemaan, jossa voisi toteuttaa ajatuksensa.

Suomen turvallisuuden ytimeen tultiin, kun Niinistö sanoi, että jos Venäjä suhtautuu Suomeen kuin se olisi Nato¬-maa, Suomen liittoutuminen ei loisi uutta uhkaa. Hän ei sanonut, että tämä Nato-jäsenyyden ehto oli täyttynyt jo 2010-luvun lopulla. Presidentti jäi odottamaan, että kansalaiset huomaavat sen itse. Niin syntyisi kestävä turvallisuusnäkemys.

Edes Niinistön kyky lukea tilannetta ei riittänyt äkilliseen Nato-loikkaan. Se tapahtui vasta Kremlin vaadittua idän ahdingossa kärvistelleitä suomalaisia alistumaan taas Venäjän komentoon. Putin ei saanut, mitä tilasi, Suomi sai.