Tapani Brotheruksen juuri päättynyt haastattelu TV 1:ssä oli
upea kokemus. Sellaista low key-asennetta isoista asioista puhuttaessa ei usein
kuule. Jotakin sen tapaista olen kokenut puhuessani Max Jakobsonin kanssa hänen
uransa suurista draamoista. Piti vaan tehdä se, mikä vallitsevassa tilanteessa näytti
järkevältä ja mahdolliselta. Ei se sen kummempaa ole. Ja sitten katsotaan,
miten siinä käy. Riski on iso ja vastuu painaa. Jotkut siitä selviävät, jotkut
lankeavat kyyristelevään mielistelyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti