Kuka ihme keksi sanoa perussuomalaisia eduskuntavaalin
voittajaksi. Sosiaalidemokraatit, vihreät, vasemmistoliitto ja kristillisetkin saivat
nyt isommat ääniosuudet kuin viime vaaleissa. Jussi Halla-ahon puolue sai
täsmälleen saman kannatuksen kuin Timo Soinin puolue 2015. Se on korkeintaan torjuntavoitto,
paikallaan polkemista.
Perussuomalaisen puolueen romahduksen rauniot
on nyt raivattu. Sillä on taas näytön paikka. Jussi Halla-aho tuntuu nyt enemmän
populistilta kuin Timo Soini koskaan. Soini jutteli mukavia. Halla-aho on tosissaan.
Perussuomalaiset eivät kuitenkaan kaapanneet poliittista suursäätilaa hallintaansa.
Suomi on poikkeus Euroopan oikeistopopulistisesta trendistä.
Perinteinen demokratia piti pintansa. Äänestäneistä
82,4 prosenttia kannatti muita puolueita kuin perussuomalaisia. Perinteiset puolueet
taistelevat yhteiskunnallisen reaalipolitiikan puolesta joka suuntaan taipuilevaa
mielipideleiskuntaa vastaan. Populismi ei ole suomalaisen demokratia
johtotähti, mutta vakavampi uhka kuin vuosikausiin se kyllä on.
Kokoomus sai varsinaisen onnenpotkun, siitä
tuli vaalin toinen torjuntavoittaja. Petteri Orpo oli kaikkien aikojen
epäsuosituimman hallituksen toinen johtotähti. Silti puolueen ääniosuus
notkahti vain vähän ja onnenkantamoinen toi yhden eduskuntapaikan lisää.
Keskusta ei ollut vaalikampanjan ainoa
epäonnistuja. Sosiaalidemokraattien viime vuoden lopulla saavuttamasta kannatustasosta
katosi muutamassa kuukaudessa yli neljä prosenttiyksikköä. Suurimman puolueen
asema tuli kaikkien aikojen pohjanoteerausta hipovalla vaalituloksella.
Puolueen puheenjohtajan johtajuus romahti.
Vielä viikko lisää kampanja-aikaa olisi todennäköisesti
nostanut perussuomalaiset suurimmaksi eduskuntapuolueeksi ja pudottanut
sosiaalidemokraatit ehkä peräti kolmossijalle. Antti Rinne pelastui nipin napin
katastrofilta, ja lähtee rakentamaan pääministeriyttään erittäin heikoista
asemista.
x x x
Vaalituloksen pimentoon jäänyt oheishavainto
voi olla periaatteellisesti isompi asia kuin miltä se näyttää. Hjallis Harkimo
uudisti valtakirjansa uuden lipun alla. Ulkopoliittisen instituutin
ohjelmajohtaja Mika Aaltola hahmotti vaalien edellä ilmestyneessä kirjassaan tapaus
Harkimon taustaa. Hän varotteli vieraisiin ideologioihin, rahastoihin tai
muihin verkostoihin tukeutuvista ehdokkaista. (Poutasään jälkeen, Docendo 2019,
sivut 254, 81):
”Jos Suomessa olisi jokin keskeinen ehdokas tai poliittinen liike, jonka
rahoitus tulisi välikäsien kautta venäläisiltä tahoilta,
saattaisi syntyä vaarallinen altistuma. Tämä voisi johtaa […] Venäjälle
myönteisten politiikkatavoitteiden edistämiseen. […]
Jääkiekkoseura Jokereihin on yhdistetty tämän suuntaisia epäilyksiä.
Seura pysyy taloudellisesti kannattavana
venäläistaustaisten rahoittajien ansiosta, jotka ovat lähellä myös Putinin
sisäpiirejä.”
”Jokereiden keskeinen omistaja on myös Suomessa
vaikutusvaltainen poliitikko, joka on ollut mukana perustamassa uutta
poliittista liikettä. Kaikille asioille voi löytyä tietysti myös viattomampi selitys, mutta
rahanpesuun liittyy monesti poliittista vaikuttamista, korruptiota sekä
mahdollisia vaalihäirintäyrityksiä. Rahanpesuvirrassa saattaa
elää enemmän tai vähemmän geopoliittisesti motivoituneita tahoja.”
Eduskunnassa
on syytä seurata herkin mielin, onko suureen saliin pujahtanut etäältä ohjattu Troijan
hevonen. Harkimo nauttii parlamentaarista koskemattomuutta, joka estää
turvallisuusviranomaisten tällaisissa tilanteissa normaalin seurannan ja
tiedustelun. Hänen kollegojensa on pidettävä jatkuvasti yllä vertaisarviota ja
median pysyttävä valppaana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti