Pikakommentti 1.3.2017: Puolustussuunta

Tohtori Kimmo Kiljunen purkaa Helsingin Sanomain mielipidesivulla 1.3.2017 koko nostalgisen maailmantuskansa, kun sosiaalidemokraateilla ei ole vanhan hyvän ajan mitat täyttävää presidenttiehdokasta. Hän huutelee apuun Sauli Niinistöä.

Kiljusen esittämissä presidenttiehdokkaan kelpoisuusvaatimuksissa olivat kaikki maailman hyvät asiat, joita kukaan ei voi vastustaa. Kyllä Niinistö nekin kriteerit täyttää. Tehtäväluettelo muistuttaa kuitenkin niin paljon yya-aikojen oikeaoppisuutta, että pieni alaviite luettelon marginaaliin voisi olla paikallaan.

Kiljusen muotoilema ajatus ”emme salli kenenkään käyttää aluettamme muille vihamielisiin tarkoituksiin”, on iskostunut suomalaiseen turvallisuusliturgiaan yya-sopimuksen ensimmäisestä artiklasta. Silloin se tarkoitti, että Saksan tai sen kanssa liitossa olevan voiman hyökkäys Neuvostoliittoa vastaan torjutaan Suomen alueella tarpeen vaatiessa yhdessä Neuvostoliiton kanssa. Sopimus vaikenee kaikilta muilta tahoilta ja muista syistä tulevista alueloukkauksista.  

Nyt ei ole Neuvostoliittoa eikä yya-sopimusta, ja Suomi on sanoutunut irti yya-sopimuksen Saksaa koskevista viittauksista. Silti edelleen pitää tietysti paikkansa se, että Suomi ei salli aluettaan käytettävän hyökkäykseen ketään vastaan, eikä kyllä muuhunkaan tarkoitukseen. Se on kaikkien itsenäisten valtioiden oikeus ja velvollisuus.  Kutsumatonta sotavoimaa ei hyväksytä Suomen valtioalueella tulipa se mistä tahansa ja pyrkipä se mihin suuntaan vain.

Yya-aikana suomalaisten ilmoitus alueensa puolustuksesta noteerattiin Moskovassa hyväksyvällä nyökkäyksellä, koska hyökkäyksen tulosuunta oli nimetty, ja niitä oli vain yksi. Nyt tilanne voi olla toinen, sillä Suomi osoittaa avoimesti puolustautuvansa kaikkiin suuntiin.