ENTÄ SITTEN, JOS HALLITUS KAATUU

17.8.2023 ESS

ENTÄ SITTEN, JOS HALLITUS KAATUU

Enää ei ole kysymys siitä, nauttiiko joku perussuomalaisten ministeri puolueen puheenjohtajan ja eduskuntaryhmän tai pääministerin tai eduskunnan luottamusta.

Kaksi perussuomalaisten ministeriä on sanoutunut irti vanhoista rasistisista kirjoituksistaan, mutta ne eivät ole kadonneet olemattomiin. He eivät voi vapautua siitä taakasta julistamalla ehdotonta sitoutumistaan hallitusohjelman nollatoleranssiin rasismille. Jos hallitus ja eduskunta suostuvat katsomaan läpi sormien vuosia sitten ilmennyttä rasismia, se ei ole nollatoleranssia.

Vaikka väkisin vääntämällä saataisiin aikaan näennäinen yhteisymmärrys, kannattaa ehkä ennakoida tuleva tilanne. Perussuomalaisten ykkösjohtajat nauttivat ministeriydestään, ja se voi luoda hallitukselle jonkinlaista työrauhaa, vähäksi aikaa ehkä. Heidän eduskuntaryhmänsä takapenkkiläiset ovat kuitenkin arvaamatonta väkeä. Tämän kesän katastrofi voi toistua koska tahansa.  

Hallituksen suururakka valtiontalouden, hoitoalan ja koululaitoksen päällekkäisten katastrofien selvittämisessä ei voi onnistua huterassa yhteistyössä perussuomalaisten kanssa. Sosiaalidemokraattien suunnalla on näkynyt vihjeitä siitä, että sinipunahallituksen mahdollisuudet kannattaisi vielä tutkia kunnolla.

Sosiaalidemokratian aatteellista ydintä pitäisi lamasta huolimatta rauhoitella myönnytyksillä. Vastasuorituksena olisi kohtuullista odottaa joustoa niin että kaikkien välttämättömäksi ymmärtämä valtiontalouden kustannusten karsinta onnistuu. Tällä poliittisella kaupankäynnillä voisi olla mahdollista rakentaa kahden ison ja voimakkaan puolueen yhteistyö hyvinvointivaltion pelastamiseksi moninkertaisilta katastrofeilta. Se olisi tämän hallituksen isänmaallinen velvollisuus.

Jos sinipuna ei onnistuisi, vähemmistöhallituskaan ei olisi välttämättä katastrofi. K.A. Fagerholmin sosiaalidemokraattinen vähemmistöhallitus onnistui 1940-luvun lopulla rajussa kommunismin vastaisessa taistelussa. Sitä tukivat kaikessa hiljaisuudessa, mutta tehokkaasti presidentti J. K. Paasikivi ja oppositioon jääneet keskusta ja oikeisto. Se pelasti Suomen länsimaisen demokratian ja loi mahdollisuudet Neuvostoliiton häikäilemättömän aggressiivisuuden torjunnalle.

Petteri Orpon vähemmistöhallituksella olisi 2020-luvulla yhtä massiivinen tehtävä kuin K. A. Fagerholmin ministeristöllä 1940-luvulla. Jos eduskunnassa on kansallista johtajuutta yli puoluerajojen, yhteiskunnan ahdingosta pelastaminen voisi ehkä sittenkin onnistua.elastaminen voisi ehkä sittenkin onnistua.