Kuunnellessani aamulla Olli Rehnien tiedotustilaisuutta presidenttiehdokkaaksi ryhtymistä tuli mieleen muistoja aikaisemmista kohtaamisista hänen kanssaan. Useimmat olivat lyhyitä kättelytilanteita, mutta kerran olin mukana varsinaisessa keskustelussa hänen kanssaan, siitä on aikaa melkein kolmekymmentä vuotta.
Olin syksyllä 1994 mukana perustamassa nuorsuomalaista puoluetta ja haimme näkyviä hahmoja, joiden tukea voisimme ehkä hakea. Keskustelussa vilisi niin urheilusankareita kuin muoti- ja viihdeteollisuuden tähtiä, mutta he eivät innostaneet minuaEnemmän kuin nämä pintajulkisuuden suuruudet minua kiinnostivat tulevaisuuteen tähtäävät uudet hahmot. Yksi heistä oli keskustan varapuheenjohtaja O11i Rehn, joka oli kerran mukana pohdinnoissamme. Olen kuvannut tapaamista 2017 ilmestyneessä Muistumia-kirjassani (ss. 195-196):
”Hän kuvasi synkin värein keskustaan integraatiokeskustelua, ja piti puheenjohtaja Esko Ahon asemaa hyvin vaikeana. Keskustaskusta oli supistumassa maatalousintressin edunvalvontapuolueeksi ja kokoomus konservatiiviseksi oikeistopuolueeksi. Nuorsuomalaisuus voisi ottaa haltuunsa niiden väliin jäävän tilan. Rehn tiivisti ajatuksensa minuun syvän vaikutuksen tehneeseen lausahdukseen: Vastakkain ovat joutumassa rationaali liberalismi ja populistinen edunvalvonta".
Outo tilanne. Keskustan varapuheenjohtaja tiivisti jotain hyvin keskeistä siitä, miksi olin lähtenyt nuorsuomalaiseen liikkeeseen. Rehn halusi kuitenkin jatkaa puolueessaan, vaikka osa jäsenkunnasta suhtautui häneen avoimen vihamielisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti