8.3.2023
Suomen suhtautumisessa Venäjään ja Natoon on tapahtunut jyrkkää käänne. Niitä on alettu arvioida samalla tavalla kuin länsimaissa on totuttu käsittelemään kaikkia kansainvälisen elämä ilmiöitä, ja siinä rumatkin sanat sanotaan niin kuin ne ovat.
Lähihistorian arvioinnissa ei ole vielä näkynyt tätä turvallisuuspolitiikassa toteutunutta uudistusta. Nyt tarvitaan myös historian tulkinnan päivitys nykyaikaan.
Suomen lähihistorian keskeisten hahmojen kuva muuttuu ratkaisevasti, jos heitä arvioidaan samoin perustein kuin käsitellään Putinin Venäjää ja Zelenskyin Ukrainaa. Uudessa katsannossa Kekkonen näyttää joissakin tilanteissa ajautuneen ristiriitaan valtio-oikeuden pääperiaatteiden kanssa. Ja Paasikivi paljastuu Venäjän kulttuurin ja politiikan profeetalliseksi vastustajaksi.
Kun katsotaan kylmin silmin, mitä Kekkonen on noottikriisiä edeltäneessä tilanteessa kirjoittanut reaaliaikaisissa muistiinpanoissaan, noottikriisin synty hahmottuu täysin toisin kuin siitä kanonisoitu tavanomainen totuus tietää.
Siinä tapahtui niin, että Suomen tasavallan presidentti pyysi kesällä 1959 Neuvostoliiton kommunistipuolueen ylintä johtoa osallistumaan Suomen presidentinvaaliin tavalla, josta olisi hyötyä Kekkoselle henkilökohtaisesti.
Ja sitten pari vuotta myöhemmin tuli vastaus tähän avunpyyntöön. Se oli nootti, joka varmisti Kekkosen valinnan uudelle kaudelle, kuten oli pyydetty. Mutta se loi myös vuosikymmeniä vaikuttaneen mainehaitan Suomelle ja Kekoselle. Noottikriisi ja sitä edeltäneet yöpakkaset levittivät suomettumispandemiaa kansallisen tietoisuuden kaikkiin kerrostumiin.
Kirjani osoittaa yöpakkasten ja noottikriisin lisäksi muutamia muitakin tapauksia, jotka naamioiden pudottua näyttävät hyvin karuilta.
Esimerkiksi: Kekkonen jätti kenraali Lauri Sutelan kaksi kertaa 1970-luvulla tiukassa paikassa ilman selustatukea. Suomen tasavallan presidentti antoi Neuvostoliiton kommunistipuolueen johdolle mahdollisuuden päättää, voisiko Suomen puolustusvoimien komentaja jatkaa tehtävässään.
Tai: Kekkonen alkoi katua heti torjuttuaan Neuvostoliiton marsalkka Ustinovin ehdotuksen yhteisistä sotaharjoituksista. Hän kaavaili Neuvostoliton lepyttämistä tavalla tai toisella. Kenraali Sutela esti presidentti Kekkosta tekemästä Kremlille ehdotuksia, jotka olisivat olleet Suomelle epäedullisia tai vaarallisia.
Ja: Juhannuspommi ei ollut pommi siksi, että Johannes Virolainen sanoi yleisten syiden estäneen kokoomuksen pääsyn hallitukseen. Se oli pommi siksi, että Kekkonen nolasi julkisuudessa itsensä primitiivisellä raivonpurkauksella.
Suomettumisen lopetti Mauno Koiviston Pax-tulkinta. Se vapautti Suomen niistä Pariisin rauhan ja yya-sopimuksen artikloista, jotka loukkasivat Suomen suvereniteettia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti