PRESIDENTTIPARISKUNTA LOI TASAVALLAN PERUSRAKENTEITA

2.2.2023 ESS 

Tutkijapariskunta Marjaliisa ja Seppo Hentilä uusin kirja on Tasavallan ensimmäiset (Siltala 2022). Se kuvaa presidenttipariskunta Ester ja K. J. Ståhlbergin työtä äkkiä ja yllättäen syntyneen tasavallan perusrakenteen luomisessa. 

K. J. Ståhlbergillä oli ylisesti tunnustettu keskeinen rooli Suomen tasavaltaisen perustuslain ja poliittisen rakenteen synnyssä. Ester Ståhlbergillä oli tähän asti pimentoon jäänyt rooli. Hän oli vielä nykyisinkin toimivan jäyhän juhlallisen presidentti-instituution synnyn elegantti taustavaikuttaja.

Ester Ståhlberg käytti ystäviltään saamiaan tietoja Euroopan kuningashuoneiden ja Venäjän keisarin hovin korkeimman tason protokollasta. Niistä hän informoi soveltuvin osin presidentin ympärille luotua käytäntöä valmistelevaa virkakuntaa.

Ester Ståhlbergin turhamaisuutta hivelivät presidentille ositetut kunnianosoitukset, mutta niihin vaikuttamisella oli myös presidentin henkiseen vireeseen liittyvä yllättävä tausta, josta en ollut aikaisemmin kuullut.

Kirjan kuvauksen mukaan K. J. Ståhlberg jännitti julkisia esiintymisiään ja oli epävarma. Niissä selviytyminen helpottui, kun presidentti tiesi, miten hänen odotettiin toimivan, ja että muut tilanteissa mukana olleet toimisivat samojen ohjeiden mukaan. Näin syntynyt juhlava koreografia on auttanut varmaan myös K. J. Ståhlbergin seuraajia.
x x x
Tätä henkilötason kuviota merkittävämpi ongelma oli se, että K. J. Ståhlberg oli Suomen tasavallan ensimmäistä perustuslakia kirjoittaessaan osoittanut presidentille merkittävän vastuun ulko- ja puolustuspolitiikasta, joista hänellä ei ollut kokemusta. Hän oli itse aiheutetussa ahdingossa joutuessaan vastuuseen itselleen vieraista valtiollisista toimista.

Tästäkin pinteestä K. J. Ståhlberg selvisi komeasti. Häntä kiinnostivat vain laillisen menon varmistaminen, ja siihen kuului keskeisesti Suomen valtioalueen koskemattomuuden tiukka valvonta. Se oli suuressa sekasorrossa kärvistelleen Euroopan reunalla itsenäistyneelle Suomelle kaikkein tärkein asia.

Varsinkin juuri sen asian hoitamiseen K. J. Ståhlbergillä oli näkemystä ja valmiutta. Niillä eväillä hän irrotti Suomen kaikista interventiohaaveista Venäjän suunnalla ja opasti tiukasti Suomen valtuuskuntaa Tarton rauhanneuvotteluissa varmistaakseen, että Suomen valtioalue pysyi koskemattomana. Tämä oli juuri se asia, joka tuossa tilanteessa oli hoidettava, ja K. J. Ståhlberg teki sen.

Siinä taitaa olla Suomen poliittisen historian ensimmäinen osoitus siitä, että turvallisuuspolitiikka ei ole harvojen hallitsemaa salatiedettä vaan terveen arkijärjen käyttöä.