UKRAINA RAUHAN JÄLKEEN

24.11.2022 ESS

Venäjä on epähistoriallinen kummajainen. Sen niminen valtio perustettiin Ukrainassa Itä-Rooman raunioille yli tuhat vuotta sitten. Nyt Venäjä yrittää tuhota Ukrainan ja sen kansan. Se on luonnotonta, sillä Putinin hyökkäyssota tuhoaa Venäjän sielun, mutta ei Ukrainan kansaa eikä sen identiteettiä.

Venäjä lataa sukulaiskansaansa vihan pääomaa, joka ei nollaudu kahden tai kolmen sukupolven aikana, jos ikinä. Ukrainalaisten kansallinen paatos, puolustustahto ja sotataito ovat johtaneet näyttäviin alueellisiin voittoihin. Silti ennuste ei näytä hyvältä.

Ukrainalla on paljon aluetta ja väkeä, mutta Venäjä on kaikilla mittareilla vielä isompi. Vaikka lännen tuki jatkuisi, Ukrainalta loppuisivat taistelijat ennen kuin Venäjältä. Putin saa kokoon taisteluarvoltaan heikkoa väkeä, mutta sen perinteeseen kuluu tukahduttaa vastustaja työntämällä rintamalle loputtomasti tykinruokaa. Talvisodassa Neuvostoliiton miehistön ja liikkuvan tulen massiivinen ylivoima jyräsivät Suomen matalaksi. Ukrainaa uhkaa sama kohtalo, jos sen torjuu edelleen rauhanneuvottelut.

Ukraina ilmoitta suostuvansa neuvottelupöytään vasta kun Venäjä sitoutuu luopuman Ukrainalta valtaamistaan alueista, siis myös Krimistä. Luultavasti se ei suostu. Venäjä tuskin romahtaa täydellisesti, vaikka Putinin sota epäonnistui. Hänen seuraajansa on todennäköisesti edeltäjäänsäkin sotakiihkoisempi, ja vastaisi kaikkiin ennakkoehtoihin työntämällä rintamalle lisää rautaa ja tykinruokaa.

Näin kävi Suomelle talvisodassa. Neuvostoliitolle ei kelvannut mikään Suomen ehdotuksista, ja sota alkoi. Alkumenestyksen jälkeen Suomen puolustus jäi liikkuvan tulen ja miehistöylivoiman alle ja joutui alistumaan Stalinin sanelemiin rauhanehtoihin.

Valtavasta ihmishenkien, alueiden ja tuotantokapasiteetin menetyksestä huolimatta Suomi pystyi sinnittelemään taas jaloilleen, aluksi suomettuneesti kompastellen, mutta puolessa vuosisadassa länsimaiseksi demokratiaksi ja Naton jäseneksi.

Henkeä salpaavasta rauhansopimuksesta huolimatta Ukrainalla olisi paremmat mahdollisuudet selvitä kuin Suomella oli talvisodan jälkeen. Vaikka Venäjä pystyisi terrorillaan kaappaamaan Ukrainan alueita ja tyrmäämään san röyhkeällä rauhasopimuksella, se ei pystyisi hallitsemaan vihalla kyllästämäänsä kansaa. Stalin kohtasi tämän yllätyksen talvisodan jälkeen.

Ukrainalla olisi edelleen rajusti Venäjän vastainen väestö ja hiljaista osaamista jallittaa jäykkäliikkeistä jättiläistä. Ja lännen tuki. Ukraina on huikealla puolustustaistelullaan lunastanut itselleen tulevaisuuden mahdottomasta naapurista huolimatta, samoin kuin Suomi kauan siten.