PULL0NKAULAT

Etelä-Suomen Sanomat 30.9.2021

ITÄMERN PULLONKAAULAT

Ei kannata hätäillä Ruotsin puolustussopimuksesta Tanskan ja Norjan kanssa. Se tuntuu aika järkevältä myös Suomen kannalta.

Tanskan salmet ovat Ruotsin, Tanskan ja Norjan yhteinen turvallisuusongelma. Ne ovat meistä hyvin kaukana, mutta niiden auki pysyminen kaikissa olosuhteissa on Suomelle yhtä tärkeää kuin pohjoisen Itämeren ja Suomenlahden reittien toimivuus kriisin ja sodan oloissa.

Ruotsi on tukevasti Suomen ja lähialueella toimivien Nato-maiden rinnalla varmistamassa, että kutsumaton vieras ei pääse missään oloissa pureutumaan Suomenlahden pohjoiselle rannalle, Ahvenanmaalle eikä Ruotsin itärannoille.

On Suomen edun mukaista, että Ruotsi ottaa vastuuta myös eteläisen Itämeren ja Tanskan salmien puolustuksesta. Sopimuspäätökseen on voinut vaikuttaa myös Ruotsin halu luoda samanlainen sopimusverkosto kuin Suomella jo on.

Meillä on puolustusyhteistyötä koskeva yhteisymmärryspöytäkirja Ruotsin kanssa (2018), kolmenvälinen aiejulistus (SOI) Ruotsin ja Yhdysvaltain kanssa (2018), Pohjoismaiden välinen yhteisymmärryspöytäkirja maahantulon helpottamiseksi (2016), puolustusmateriaaliyhteistyötä kokeva sopimus Tanskan, Ruotsin ja Noran kanssa (2015) ja puolustusyhteistyön kehittämissuunnitelma Ruotsin kanssa (2014).

Netin turvallisuuspolitiikkaan keskittyvissä yhteisöissä puhkesi kuitenkin pieni paniikki. Kauheaa, Suomi on taas jäämässä marginaaliin. Kaikkien nettikeskustelijoiden kenttäkestävyys ei näytä riittävän edes turvallisuussopimusten otsikkojen lukemiseen. Se ehkä vähän selvittäisi, missä mennään. Turvallisuuskeskustelu jää laihaksi, jos melkein kaikkiin uusiin asioihin reagoidaan samalla kiljahduksella: Suomi heti Natoon.

x x x

Olisi paljon arvokkaampaa tutkailla sitä, millä kaikilla tavoin Itämeren alueen turvallisuusympäristö on muuttunut 2010-luvun alusta lähtein, kun vanha kartta on kääntynyt ylösalaisin. Sen tilanteen harkinnassa riittää mielenkiintoista pohtimista, Jokainen sitten päättää omalta osataan, mikä mahtaisi olla Suomelle sopiva asento Itämeren uudessa kuviossa, ja voisiko yhteistyöstä Naton kanssa olla jotakin hyötyä.

Ei ole järkevää yrittää tukea tätä päätöstä yhden ratkaisumallin jankuttamisella. Paljon tärkeämpää on tilannekuvan johdonmukainen erittely. Yksinkertaisten propagandalauseiden toistelusta saatiin riittävä annos yya-aikana. Nyt tarvitaan rauhallista ajattelua.

Netin keskusteluryhmät eivät ole mitenkään tunkkaisin turvallisuuskeskustenun alusta. Poliittinen kenttä on keskittynyt hurskastelevaan patsasteluun sitä, mikä mahtaisikaan olla kansalaisenemmistön kanta Nato-jäsenyyteen. Tähän asti sen asian selvitys ei ole vaatinut erityistä älyllistä ponnistusta, mutta nyt sitä kannattaa tutkailla. Naton vastustus näyttää romahtaneen mielipidemittauksissa.

Turvallisuuden tärkein asia ei ole se, mikä on kansan suhde Nato-jäsenyyteen, vaan se, mikä olisi Suomelle paras turvallisuusratkaisu. Kylmän sodan jälkeisen Suomen ulkopolitiikka onnistui siksi, että tehtiin reaalipoliittiseen tilannekuvaan perustuvia järkeviä ratkaisuja. On tärkeää, että järki voittaa myös nykyisessä turvallisuustilanteessa.

Jukka Tarkka

Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori, joka toimii vapaana tutkijana ja kolumnistina