Lahden Sibelius-viikon konserteista tuli aika outo olo. Dalia Stasevska on kyllä loistoluokan kapellimestari, mutta ohjelman rakenteessa oli kauhea tyylivirhe. Lavalle oli värvätty pelimanniyhtye soittamaan Timo Alakotilan säveltämiä muka Kalevala-aiheisia pikku pätkiä. Sibeliuksen Kullervo-sinfonian kanssa se tietenkin sopi yhteen periaatteessa, ne molemmat yrittivät hakeutua Kalevala-musiikiksi, mutta pelimannien soitto oli sekavaa, eikä nuori Sibelius ollut vielä parhaimmillaan, vaikka kyllä Kullervo-sinfoniassa on myös henkeä salpaavan komeita kohtia.
Ja sitten perjantaina Stasevska johti Sibeliuksen viidennen sinfonian aivan loistavasti. Pelimannimusiikki on sentään eri tyylilaji kuin Sibelius, mutta niin ne vaan sotkettiin tässäkin yhteen. Kaiken kukkuraksi häikäisevän upeasti soitetun Sibeliuksen viitosen jälkeen Stasevska romahdutti hienon tunnelman kutsumalla pelimannit uudestaan lavalle. Hän rupesi laulattamaan sen solistilla erilaisia lallatuksia ja pakotti yleisön taputtamaan tahdissa. Ihan kuin päiväkodin täti laulattaa lapsia. Täydellisesti soitetun Sibeliuksen viitosen jättämä pyhä autuus ja ylevä olo romahtivat kauheaan mahalaskuun. Konserttiyleisölle pakkosyötetiin kaurapuuroa ostereiden kanssa. Kihisin kiukusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti