NEUVOSTOLIITTO JA RUOTSI ILTALYPSYLLÄ

Turun Sanomat julkaisi tänään artkkelini Ahvenanmaan itsehallintolain kummallisesta lieveilmiöstä 70 vuotta sitten.

Jukka Tarkka

AHVENANMAAN ITSEHALLINNON VIIMEINEN SÄÄTÖ

Neuvostoliitto ja Ruotsi jälkilypsyllä Helsingissä

Turun Sanomat 6.6.2021

.A.hvenanmaa oli 1900-luvun alkupuolen ajan jatkuvan strategisen kaupankäynnin pelinappulana. Ruotsi havitteli 1930-luvun lopulle asti sitä Tukholman turvallisuuden lukoksi. Suomi ja Ruotsi neuvottelivat vaihtelevissa kuviossa saarten yhteisestä puolustuksesta niiden aseettomuudesta ja puolueettomuudesta piittaamatta. Toisen maailmansodan aikana Suomen asevoimat varmistivat Ahvenanmaan koskemattomuuden.

Talvisodan jälkeen Neuvostoliitto saneli äärimmäiseen ahdinkoon joutuneelle Suomelle sopimuksen Ahvenanmaan aseettomuudesta. Se perusti Maarianhaminaan konsulaatin, jonka herttaisessa suojeluksessa neuvostotiedustelu valvoi Ahvenanmaan aseettomuutta varmistaakseen puna-armeijan joukoille helpon maihinnousun sinne. Maarianhaminan konsulaatti palvelee nykyisin presidentti Vladimir Putinin hallintoa.

KUMMALLISEN HISTORIAN OUTO HUIPENTUMA

Suomessa alkoi 1940-luvun lopulla Ahvenanmaan itsehallintolain päivitys. Rutiininomaista lainvalmistelua häiritsi aluksi ahvenanmaalaisten yritys vahvistaa asemaansa yli sen, mitä vanha itsehallintolaki ja Kansainliiton päätökset sille antoivat. Ja sitten Neuvostoliitto ja Ruotsi rupesivat kampittamaan toisiaan. Niitä ei kiinnostanut Ahvenanmaan itsehallinto. Ne halusivat estää vastapuolta samasta otetta Ahvenanmaahan.

Kaikki alkoi siitä, että ahvenanmaalaiset ujuttivat itsehallintolain valmistelussa lakiluonnoksen loppuun pykälän, joka mukaan Suomen hallituksen piti hankkia kansainvälinen takuu Ahvenanmaan itsehallinnolle. Sellaiseen viittaavaa ei ollut Kansainliiton Ahvenanmaata koskevissa päätöksissä eikä vanhassa itsehallintolaissa. Sitä ei myöskään mainita takuulaiksi sanotussa säädöksessä, jonka täsmällinen nimi on ”Laki sisältävä eräitä Ahvenanmaan maakunnan väestöä koskevia säännöksiä”. Se säätää itsehallinnon toimielimet ja niiden valtuudet.

Ahvenanmaalaisia ilahdutti mahdollisuus saada kansainvälinen takuu. Kun ilmeni, että niistä jouduttaisiin luopumaan, he vaativat korvaukseksi uusia etuja. He tavoittelivat vapautusta asevelvollisuudesta, sekä valtion maiden käyttöoikeutta ja työnvälityksen siirtämistä itseallinnon piiriin.

Neuvostoliiton lähettiläs vaati presidentti J. K. Paasikiveltä kansainvälistä takuuta koskevan pykälän poistamista lakiluonnoksesta. Se olisi heikentänyt Neuvostoliiton Ahvenanmaalla saavuttamaa asemaa. Paasikivi totesi, että jos Neuvostoliitto pysyisi kannallaan, ahvenanmaalaiset eivät mahtaisi sille mitään. Neuvostoliiton käsky kaataisi kansainväliset takuut.

Lain käsittely puuroutui eduskunnassa niin, että toukokuussa 1948 Paasikivi poisti lakiesityksen eduskunnan työlistalta ja siirsi sen jatkovalmistelun seuraavien eduskuntavaalien jälkeiseen aikaan. Paasikivi neuvoi ministereitään unohtamaan Ahvenanmaan aseettomuuden ja puolueettomuuden. Niistä ei enää ollut kysymys vaan Neuvostoliiton jyrkän asenteen hillitsemisestä.

Ahvenanmaalaiset myön¬sivät, että takuupykälällä ei käytännössä ollut suurta merkitystä, sillä tärkeät itsehallinto-oikeudet olivat tallella lakiesityksen muissa pykälissä.

RUOTSALAINEN JÄLKILYPSY

Sitten Ruotsi tuli Neuvostoliiton lisäksi jälkilypsylle Helsinkiin, lähinnä varmistaakseen omaa turvallisuuspoliittista asemaansa. Se muistutti olleensa Kansainliitossa hankkimassa ahvenanmaalaisille takuita. Niin olikin, mutta niitä takuita ei vaadittu kansainväliseltä yhteisöltä. Takuut antoi Suomi säätämällä Ahvenanmaan itsehallinto- ja takuulait 1920-luvun alussa.

Ahvenanmaan itsehallinto ei enää kiinnostanut Ruotsia. Sen ulkoministeriössä 1950 valmistunut muistio keskittyi Ahvenanmaan valtiolliseen ja sotilaspoliittiseen asemaan. Ruotsi päätteli, että Kreml pyrki käyttämään itsehallintolain uudistusta pitääkseen länsivallat loitolla Ahvenanmaasta. Ruotsi ei halunnut Neuvostoliiton ylivoimaa Itämerelle.

Ruotsalaiset arvioivat, että Neuvostoliiton kiinnostus saariston eteläpuoliseen merialueeseen voisi kehittyä pyrkimykseksi muuttaa Ahvenanmaa neuvostolaivaston tukikohdaksi. Neuvostoliiton vaatimus itsehallintolain takuupykälän poistamisesta oli ruotsalaisten arviossa tämän strategisen hankkeen taktinen lähtöaskel.

MERISELITYS KUNINKAALLE

Ahvenanmaan uusi itsehallintolaki hyväksyttiin 12.10.1951. Siinä ei ollut takuupykälää. Neuvostoliiton urahdus ratkaisi pelin. Sille ei ollut tärkeää, oliko joku joskus vaatinut, antanut, saanut tai torjunut takuut Ahvenanmaan itsehallinnolle.

Sille riitti, että maininta takuista oli ujutettu uuden itsehallintolain luonnoksen loppukaneetiksi. Kreml käytti lakiluonnoksen takuupykälää varmistaakseen valtapoliittista otettaan Ahvenanmaahan, ja ruotsalaiset reagoivat siihen.

Ruotsin ulkoministeri Östen Undén esitti kuningas Kustaa VI Adolfille hovietiketin mukaisesti koristellun yhteenvedon tapahtuneesta. Sen mukaan Ruotsi oli voittanut kaiken voitettavissa olleen. Itsehallinto-oikeudet pysyivät, vaikka takuupykälä poistui lakitestistä. Suomi oli vahvistanut sitoutumisensa Kansainliiton asettamiin velvoitteisiinsa, ja Ruotsi oli varmistanut puhevaltansa Ahvenanmaan asioissa.

Ministeri luotti siihen, että kuningas ei ollut perehtynyt Ahvenanmaan mutkikkaaseen historiaan. Hän jätti kertomatta, että kaikki Ruotsille tärkeät asiat olivat kuuluneet Suomen lainsäädäntöön jo kauan ennen Ruotsin puuttumista Ahvenanmaan itsehallintolain uudistukseen.