PARLAMENTARISMIN POHJANOTEERAUS

Etelä-Suomen Sanomat 1.4.2021

Liikkumisen rajoituksista säätävän lakiesityksen eduskuntakäsittelyn alkuvaihe sujui masentavalla rutiinilla. Oppositio tiesi jo etukäteen lain tarpeettomaksi ja väärin tehdyksi. Kun ensimmäiset luonnokset vuotivat julkisuuteen, se julisti niiden rajoittavan väärää asiaa, kun pykälät eivät säädelleet taudin tarttumistilanteita sisätiloissa. Sen logiikan mukaan on ihan turha rajoittaa ihmisten kulkemista ulkosalla sisätiloihin, joissa voivat saada tartunnan tai levittää virusta.

Oppositio vähät välitti siitä, että liikkumisrajoituslaki on varautumista myöhemmin ehkä syntyvään tilanteeseen, jonka toteutumista hallitus yrittää estää. Sen viisauden mukaan on tarpeetonta torjua ongelmaa, joka ei ihan vielä ole kaatunut niskaan. Oppositio tietää, että koska pandemia joskus kuitenkin laantuu, sitä ei tarvitse rajoittaa silloin kun se vielä riehuu.

Tällainen käytös muistuttaa alkeellisen fysiologisen koejärjestelyn eläimiä, jotka ehdollistettiin reagoimaan ärsykkeeseen tilanteesta riippumatta aina samalla alkeellisella tavalla.

Lakiesityksen säätelemän tilanteen mutkikkuus johtaa sen luettelemaan monia sallittuja asioita, vaikka sen pääasiana on kieltää meno vaarallisiin tilanteisiin. Muutamissa lähetekeskustelun puheenvuoroissa vilahti terveellinen ajatus tämän vinoutuman oikaisemiseksi.

Liikkumisrajoitteiden poikkeuslistan rinnalle lakiin kannattaisi lisätä täyskielto liikkua asuinpaikan pihapiirin ulkopuolella esimerkiksi iltayhdeksän ja aamuviiden välillä. Sen pitäisi koskea poikkeuksetta kaikkea muuta paitsi pelastuslaitoksen ja terveydenhuollon toimintoja ja yötöitä tekevien työmatkoja. Olisi helppo valvoa ja luultavasti tehoaisi.

Kun siirryttiin odottamaan valiokuntakäsittelyä, jossa kansanedustajat voisivat tehdä lakiin esimerkiksi tämän tervejärkisen lisäyksen, puhemies ilmoitti eduskunnan lähtevän pääsiäislomalle.

Tuli mieleen sisäministeri Urho Kekosen ja pääministeri A. K. Cajanderin puhelinkeskustelu aamulla 30.11.1939. Kekkonen kertoi sotatoimien alkaneen Karjalan kannaksella, ja ehdotti hallituksen kokoontumista heti. Pääministeri pyysi täsmennystä saamaansa tärkeään tietoon: ”Tarkoitatko, että kokoonnumme ennen virka-aikaa?”

x x x

Parlamentarismin pitäisi tarkoittaa, että opposition on valtaan päästäkseen osoitettava hallitusta parempaa asioiden ymmärtämistä ja näkemystä sen mukaisesta hallinnosta. Ikimuistoisen perinteen mukaan opposition päätehtävä on kuitenkin vastustaa hallitusta aina, meni syteen tai saveen.

Käytännössä hallitukseen nousee se oppositioryhmä, joka potkii mojovimmin hallitusta ja saa naurajat puolelleen. Hyvien voimien johdatuksesta hallitukseen pääsy on usein jalostanut oppositiossa räksyttäneet irvailijat laatuun käyviksi poliittisiksi johtajiksi, mutta se ei ole varmaa varsinkaan nykyisin.

Mitä rajummaksi sanailu yltyy somessa, turuilla, toreilla ja eduskunnassa, sitä isommaksi riski kasvaa. Jonakin päivänä hallitukseen nousut oppositioryhmä voi alkaa iskostaa määrämittaisisilla pikaviesteillä muotoutunutta kansanviisautta yhteiskunnan rakenteisiin ja lainsäädäntöön. Kansa saa sellaisen hallituksen kuin se ansaitsee.