KANSNNOUSU ON VAIKEA HARJOITUS

Etelä-Suomen Sanomat 18.2.2021

Oppositiojohtaja Aleksei Navalnyitä tukeneet mielenosoitukset ovat kääntyneet presidentti Vladimir Putinia vastaan. Tilanne on hyytynyt samaan umpikujaan kuin kansanjoukon ja eliitin yhteentörmäykset ennenkin. Mielenosoittajat ovat jäämässä väkivaltakoneiston jyrän alle ja presidentti on joutunut naurunalaiseksi. Se on molemmille sietämätön tilanne, eikä kummallakaan ole varaa perääntyä.

Putin on kompuroinut ennennäkemättömällä tavalla. Hän kertoi selvittäneensä, että ei ollut esteitä henkihieveriin myrkytetyn Navalnyin siirtymiselle ulkomaille hoitoon. Niinpä ehdonalaista tuomiota sovittavan oppositiojohtaja ei voinut ilmoittautua sääntöjen mukaisesti viranomaisille. Pikatuomioistuin langetti Navalnyille vankeustuomion laiminlyönnistä, joka hän teki presidentin luvalla.

Putin ampui omaan jalkaansa uudelleen kiistäessään osallisuutensa Navalnyin myrkytykseen. Hän hekotteli, että uhri ei olisi jäänyt eloon, jos murhaprojekti olisi perustunut viranomiskäskyyn. Valtakoneisto on siis vastuussa vain kuolemaan johtaneista myrkytyksistä.

Navalnyi on saanut henkisen yliotteen Putinista. Hän osoitti sankarillista draaman tajua palaamalla kotiin, vaikka kaikki tiesivät, mitä siitä seuraisi. Pian hän sai valtakoneiston naurunalaiseksi pilkkaamalla sen möhläyksiä, ja onnistui populismissaan täydellisesti.

Tilanne on yksinvaltiaalle sietämätön, ja se ei lupaa hyvää. Putin on joutunut niin ahtaalle, että häneltä voi odottaa kirjaimellisesti mitä tahansa. Kaikki Navalnyin tähän asti kokemat ikävyydet voivat olla pientä siihen verrattuna, mikä on tulossa.

x x x

Navalnyi on asettanut populistisen röyhkeästi tavoitteekseen nousta presidentiksi Putinin paikalle. On vaikea kuvitella, miten se voisi onnistua. Tällaisen mahdottomuuden toteutumisesta syntyvä tilanne johtaisi ojasta allikkoon. Jos Putinia palvelemaan rakennettu hallinto, talous, oikeuslaitos, turvallisuuskoneisto ja asevoimat joutuisivat niille sietämättömän presidentin komentoon, tuloksena olisi todennäköisesti palatsivallankumous, ja se olisi katastrofi orastavalle demokratialle.

Autoritaarisen hallinnon demokratisointi voi onnistua laillisin muodoin vain, jos vaihtoehtoliikkeet pystyisivät hankkimaan johtoaseman duumassa. Se ei ole todennäköistä, sillä presidentti hallinnoi vaalitoimitusta, luo tarvitsemansa vaalitulokset ja komentaa duumaa.

Jos kansalaisliike pystyisikin korvaamaan Putinin hallinnon, ennuste ei ole hyvä. Historia osoittaa, että kaatunutta autoritarismia on melko usein seurannut uusi autoritarismi. Venäjä on kiertänyt tätä noidankehää kolme tai neljä kertaa vuosisadassa. Ranska selvisi 1800-luvulla kahdella kierroksella, Saksalla niitä taisi olla 1900-luvulla puolitoista, se puolikas oli DDR.

Ainoa toiveen pilkahdus voisi olla nettiavaruudessa. Jo nyt sinne on kehittynyt niin monia päällekkäisiä inhimillisen yhteydenpidon väyliä, että uutterinkaan nettipoliisi ei ehdi vaimentamaan niitä kaikkia yhtä aikaa. Jos kansanliike pystyisisikin tällä tiellä korvaamaan yksinvallan, se olisi pitkän polun päässä. Etänä toimiva parlamentarismi ei olisi ihan helppo projekti.