Etelä-Suomen Sanomat 9.8.2020
Kolmekymmentä vuotta sitten presidentti Mauno Koivisto mitätöi yksipuolisella tulkinnallaan 1947
tehdyn Pariisin rauhansopimuksen artiklat, jotka rajoittivat Suomen asevoima ja suhdetta Saksaan.
Kylmän sodan päätyttyä nämä Suomen täysivaltaisuutta rajoittavat artiklat olivat menettäneet
merkityksensä. Koiviston tulkinta mitätöi myös Neuvostoliiton kanssa 1948 tehdyn yyasopimuksen sotilaalliset artiklat.
Suomi ei halunnut neuvotella Pariisin rauhansopimuksen allekirjoittajien kanssa, sillä siihen
menettelyyn olisi tullut mukaan outoja asianosaisia, Britannian entisiä dominioita,
neuvostotasavaltoja ja Neuvostoliiton satelliitteja. Suomi olisi rinnastanut Neuvostoliiton
satelliitteihin, ja sitä Suomi ei halunnut, kun oli neljä vuosikymmentä pystynyt siltä välttymään.
Koiviston yleislinjana oli, ettei pidä esittää perusteita yli välttämättömän. Täysivaltaisuutta ei
lähdetty pyytämään, vaan toimittiin täysivaltaisesti. Yksipuolisesta tulkinnasta ilmoitettiin
etukäteen vain Neuvostoliitolle ja Britannialle, mutta neuvotteluja ei ehdotettu. Tätä diplomaattista
äkkiliikettä sanottiin ulkoministeriön puhekielessä Pax-operaatioksi.
Sen jälkeen ei enää tarvinnut pohtia yhteistä puolustusta Suomen kautta Neuvostoliittoon pyrkivää
hyökkääjää vastaan. Sotilaallisten konsultaatioiden uhka ei ollut enää vaanimassa jokaisen nurkan
takana. Paasikiven ja Kekkosen pahin painajainen vaipui historian hämärään.
Moskova yritti myöhemmin saada Suomen luopumaan tulkinnastan. Tulkinnan peruminen olisi
merkinnyt jatkuvaa konsultointia Neuvostoliitin kanssa Suomen asevoimista. Suomi torjui tällaisen
vanhanaikaisen iltalypsyn yrityksen. Moskovan ehdotus oli "kuin viesti kumpujen yöstä", kirjoittaa
ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkönä silloin toiminut Jaakko Blomberg.
Suomen vastausnootin torjuva kanta naamioitiin ennenkin menestyksekkäästi käytetyllä
kiertoilmauksella. Paasikiven oppien mukaisesti tekstissä ei käytetty ei-sanaa, vaikka juuri sitä
tarkoitettiin. Suomi ilmoitti aikovansa pitää yllä tarpeelliseksi harkitsemaansa puolustuskykyä. Se
osoitti ensimmäistä kertaa selväsanaisesti päättävänsä yksin asiasta, jonka ratkaisun Neuvostoliitto
pyrki sanelemaan.
Suomen yksipuolisen Pax-päätöksen kansainoikeudelliset perusteet eivät olleet järin vankat.
Ratkaisu oli rajusti poliittinen, mutta siinä olikin sen rohkeus ja kauneus. Koiviston ratkaisun
logiikan mukaan Euroopassa tapahtuneiden nopeiden ja dramaattisten muutosten seuraukset
Suomelle oli kuitattava nopeasti ja dramaattisesti.
Tämä oli Koiviston presidenttikausien tärkein turvallisuuspoliittinen rakenneratkaisu. Se lopetti
Suomen kylmän sodan. Koiviston sankarityön syvin merkitys oli siinä, että se tapahtui Suomen
omasta tahdosta ja huolimatta Neuvostoliiton vastaan haraamisesta. Suomi vapautui yyasopimuksen kahleesta siksi, että se itse päätti niin, ja jätti Neuvostoliitto sivustakatsojan rooliin.
Pax-tulkinnan jälkeenkin Venäjä on Suomen kannalta monin tavoin samanlainen kuin
Neuvostoliitto, mutta yksi asia on muuttunut. Yya-sopimusta ei enää ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti