Etelä-Suomen Sanomat 8.8.2019
Hölmöyden roolikseen valinneet puolitotuuksien tai täysien valeiden toitottajat ovat nyt varteen otettavia valtiollisia hahmoja. Siis varteen otettavia sillä tavalla, että heidän hölmöyksillään on taipumus toteutua. Aidanseipäätkin nauroivat ennen vanhaan Donald Trumpin ja Boris Johnsonin kaltaisille hahmoille, mutta nyt sitä ollaan niin presidenttiä ja niin pääministeriä, eikä koira perään hauku.
Trump kompastuu omaan imagoonsa aina kun olisi oikeaa asiaa. Nyt viimeksi hän luki kiltisti sen, mitä teleprompteriin oli kirjoitettu vihamurhista, mutta ruumiinkieli tuhosi puheen sanoman. Sen viestiksi tuli suunnilleen, että no näin minun nyt tällä kertaa käskettiin sanoa. Jos on luonut itselleen rehvastelijan roolin, on vaikea olla vakuuttava sitten kun on tosi kysymyksessä.
Päästyään vihdoin pääministeriksi Johnson ilmoittaa, että hänen pyhä velvollisuutensa on toteuttaa kansan enemmistön vaatima typeryys, vaikka tähän mennessä kertynyt fakta osoittaa sen hirmuiseksi, ja katastrofiksi, jos se tapahtuu ilman sopimusta EU:n kanssa. Sepä hyvä, sanoo tämmöinen pääministeri.
x x x
Valtiollista vakautta edustavan parlamentarismin kotimaa Britannia näyttää lamautuneen Johnsonin poliittisesta läsnäolosta, kuten väitetään tapahtuvan hiirelle, joka kohtaa kobran. Entisen imperiumin poliittinen järjestelmä on puolustuskyvytön.
Ainoa ehkä merkittävä reaktion enne taitaa näkyä Skotlannissa ja Irlannissa, ehkä Walesissakin, jotka tuntuvat tosissaan kehittelevän ajatusta erota Yhdistyneestä kuningaskunnasta. Se ei olisi niille mikään helpotus, mutta Britannialle todella nolo kiusa. Separatismista syntyneiden valtioiden elämä yksikseen olisi vielä vaikeampaa kuin brexit, eikä niiden pääsy Euroopan unioniin olisi mikään läpihuutojuttu.
Pintaliidon kotimaaksi joskus mainitun Yhdysvaltain poliittinen järjestelmä on sentään pystynyt reagoimaan Trumpiin edes jonkinlaisella vastarinnalla. Tai ainakin oikeuslaitos. Aluksi. Nyt tuntuu jo siltä, että Trumpin taltuttaminen on kestävyyslaji, johon tuomarikunnankaan voimat eivät riitä. Ja Trumpin nimitykset Korkeimpaan oikeuteen alkavat vähitellen kalvaa oikeuslaitoksen kykyä puolustaa amerikkalaisuuden perinteisiä vapausarvoja.
Demokraattien vaaliennuste on heikko. Klassiseen kampanjaan valmistautuvat presidenttiehdokasehdokkaat tuntuvat olevan lähinnä hämillään. Ahdingosta ulos pääsyä ei ole näköpiirissä. Ainoa nyt mahdolliselta tuntuva ilmiö, joka voisi pelastaa Yhdysvallat ja koko maailman toiselta Trumpin kaudelta, on presidentin oman toiminnan epäjohdonmukaisuus.
Tavanomaisen totuuden mukaan talous ratkaisee vaalituloksen, ja niinpä Trumpista huolimatta Yhdysvaltain kansantalous kasvaa kokka kohisten. Presidentin tapa palauttaa Yhdysvaltain suuruus voi kuitenkin iskeä hänen selustaansa.
Trumpin kauppasota kaikkia vastaan ahdistaa maataloudesta ja raskaasta teollisuudesta elantonsa saavia ihmisiä. Siellä ovat presidentin kannatuksen perusjoukot. Ne ovat vannoneet uskollisuuttaan suurelle johtajalle, joka lupasi kaikkea hyvää heti. Trumpin vaalikoneisto voi alkaa yskiä, jos perustuotannon vienti näivettyy.
Vaalia ei ehkä ratkaisekaan kansantalouden tila vaan ruohonjuuritason ahdinko. Mutta ei ole varmaa, kuinka paljon auttaisiTrumpin kaatuminenkaan. Hän on banalisoinut Yhdysvaltain poliittisen koneiston pitkäkestoiseen toimimattomuuden tilaan. Samoin kuin Johnson Britanniassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti