Kuhmon 50. kamarimusiikkijuhlan
ensimmäisen viikon konsertit avasivat muistumia siellä vuosikymmenien aikana kokemiini
elämyksiin. Pyhiinvaellus menneeseen.
Tämä kamarimusiikin juhla alkoi 1990-luvun
alkupuolelta lähtien olla meille vaimoni kanssa jokavuotinen kesän huippu. Sitä
ennen teimme Kuhmoon parin päivän pyrähdyksiä, mutta pian tavaksi tuli asua siellä
viikko ja kuunnella kamarimusiikkia niin paljon kuin sielu sieti.
Silloin Kuhmo musiikkijuhla eli
Seppo Kimasen johdolla vahvinta luovan kasvun aikaa, ja koko tapahtuma alkoi
olla tämän maailman yläpuolella leijuva olomuoto. Muusikot ja heidän yleisönsä
kohtaavat siinä kauneuden mysteerin, ja siinä hurmoksessa soitto alkaa parhaimmillaan
hehkua niin, että kyynikkokin herkistyy. Se on Kuhmon ihme.
x x x
Heinäkuussa
1995 ihastelin Kimaselle juuri kuulemamme Franz Schubertin Es-duuri-pianotrion
(op. 100) taivaallisen täydellistä onnistumista, ja varsinkin nuoren ja hennon
pianisti Anastasia Injushinan rautaista varmuutta ja kypsää otetta musiikkiin.
Kimasen kommentti taisi paljastaa Kuhmon salaisuuden.
Hän
kertoi, että lavalla nyt kuultu kokonpano ei aikaisemmin ollut esiintynyt
yhdessä, ja Injushina soitti ensimmäistä kertaa elämässään tämän trion
julkisesti. Kimanen sanoi, että tällaiset yllättävät ja vaaralliset valinnat
ovat Kuhmon mallin suurin riski ja sen rikkaus. Kun soittajat kohtaavat
ensimmäistä kertaa, he joutuvat kuuntelemaan herkästi toisiaan ja reagoimaan
vaiston varassa. Sitten joskus kun henki tulee päälle, tulos on järisyttävä,
eikä vain kuulijoille vaan näyttää olevan sitä myös tällaiseen nosteeseen
päässeille muusikoille.
Natalia
Gutman soitti 2005 kahtena iltana kaikki Bachin soolosellosarjat peräjälkeen,
ulkomuistin varassa. Toisen illan lopulla sekä hän että yleisö alkoivat olla
kestokykynsä äärirajoilla, mutta elämys oli unohtumaton. Oltiin länsimaisen
kulttuurin huipulla.
Kuhmon ihmeellisiin kokemuksiin kuului myös elokuun alussa
2010 kamarimusiikkijuhlilla esitetty Viktor Ullmannin ooppera Atlantiksen keisari. Jo sen fyysinen tausta järisyttää.
Ullmann sävelsi sen Teresienstadtin keskitysleirillä ja kuoli muutamia
kuukausia kantaesityksen jälkeen Auschwitzin kaasukammiossa.
Ooppera kertoo, miten Kuolema kyllästyy ylenpalttiseen
sotimisen ja tekee lakon pakottaakseen Keisarin lopettamaan tappamisen, sillä
se työ kuuluu Kuolemalle. Keisari lamautuu, kun joutuu lopettamaan sotimisen. Ooppera
on harvoin murtanut näin rajusti ajan ja toden rajat ja tunkenut historiasta nykyaikaan.
x x x
Näitä huippukokemuksia kerratessani luin Juhani Koiviston
kirjoittamaa Kuhmon kamarimusiikkijuhlien historiaa. Sen alkujakso raastaa sydäntä
oudolla tavalla. Se kertoo, miten Seppo Kimanen ja hänen vaimonsa Yosiko Arai
raatoivat sielunsa ja ilmeisesti myös fysiikkansa jaksamisen äärirajoille, kun
joutuivat toteuttamaan suurta ideaansa tyhjän päällä, ainoana tukenaan
kuhmolaisten väsymätön talkooporukka.
Koiviston antama kuvaus näyttää siltä, että syvästi
sivistyneen kamarimusiikkijuhlan idea oli vähällä sammua toteuttajiensa
uupumuksen. Kuhmon kamarimusiikkijuhlia uhkasi pois hiipuminen ennen kuin ne olivat
pääsivät kunnolla alkuun.
Vähitellen saaga Kuhmon kamarimusiikista kääntyi kuitenkin ihmeelliseksi
menestyksen Se perustui kovien
kokemusten pakottamaan juhlien jatkuvaan uudistamiseen ja jalostamiseen. Se on kulttuurityön
sankaruutta uljaimmillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti