Brexitiksi sanottu hölmöntölmäys on
niin räikeä typeryys, että rääväsuisinkaan kyynikko ei olisi pystynyt samaan
kuin Britannian populistieliitti. Sen keittivät kokoon suorasta demokratiasta
hullaantuneet hälläväliä-kansanjohtajat ja ihmisten höynäyttämisestä
nautiskelevat öykkärit.
Brexitiä vaativien todistelu loi
sellaisen mielikuvan, että Euroopan unionista irtaudutaan lähettämällä kirje
Brysselin, ja se on sillä selvä. Hei vaan. Näillä touhukkailla ei näytä olleen
harmainta hajua siitä, mistä kaikesta silloin neuvotellaan, kun EU-jäsenyyttä puretaan.
Eikä siitä, mitä vahinkoja alkaa tapahtua jo silloin kun tällaisesta
hullutuksesta ruvetaan puhumaan. Saati sitten siitä, mitä brexitin
toteutumisesta seuraa. Eikä varsinkaan siitä, että se vasta kalliiksi tulee,
jos suurella vavalla neuvoteltu ero ei toteudukaan.
Tämä tyhmyyden epäpyhä
yhteenliittymä sai äänestäneiden niukan enemmistön ilmeisesti kuvittelemaan,
että EU:n taakasta vapautuminen palauttaisi sen neitseellisen tilan, jossa
brittiläinen imperiumi yksin päättäisi kaikesta, kuten vanhoina hyvinä aikoina.
Tai että ero unionista palauttaisi Iso-Britannian tilanteeseen, jossa se eli 1973
liittyessään Euroopan yhteisöön. Brexit-johtajat saivat äänestäjät
kuvittelemaan, että kansan tahto voisi kääntää historian virran peruuttamaan ylämäkeen.
Britannia hallitus uskotteli
itselleen, että olisi mahdollista luoda ratkaisu, joka yhdistäisi
viktoriaanisen imperiumin paluun, populistisen reuhaamisen ja Euroopan
arkipäiväisen elämänmenon. Se neuvotteli unionin kanssa sopimuksen, joka ei toteuta
yhtäkään brexit-kansanliikkeen hallitukselle ja hallituksen itselleen
asettamista tavoitteista. Ja tämä sitten julistettiin suureksi voitoksi.
Nyt ollaan tilanteessa, jossa
Britannian hallitus ilmoittaa neuvotelleensa eron. Lontoossa ja Brysselissä hyväksymisprosessiin
pakotettu sopimus sitoo Britannian epämääräiseksi ajaksi moneen EU:n keskeiseen
säädöskokonaisuuteen, joiden sisältöön Britannia ei voi vaikuttaa. Tällainen
brexit erottaa Britannian unionin päätöksenteosta, mutta ei unionista.
Pöydällä olevan sopimusluonnoksen
hylkääminen johtaisi ainakin perinteisen koulukunnan mukaan kauheuksista
kamalimpaan. Britannia ja Euroopan yhteiskunnallinen ja taloudellinen
rinnakkainelo joutuisi sopimuksettomaan tilaan, jossa mikä tahansa voi johtaa
mihin tahansa.
Haave kansanäänestyksessä tehdyn
emämunauksen korjaamisesta uudella kansanäänestyksellä on tyhmyyden tuplausta. Brexitin
aiheuttamat vauriot Britannian yhteiskunnalle ja taloudelle ovat jo tapahtuneet.
Mikään ei voi muuttaa niitä tapahtumattomiksi. Yli puolet äänestäneistä ilmoitti
uskovansa, että sattumanvarainen kansan mielipide johtaa parempaan
lopputulokseen kuin poliitikkojen, virkamiesten ja tutkijoiden opiskelemastaan
ja kokemastaan kehittämä tieto. Populismin riemuvoitto. Britannia on itse
kaivamassaan kuopasta ja pysyy siellä.
Entinen imperiumi käpertyy nyt itse
aiheutetussa yksinäisyydessä omaan koloonsa. Luulisi, että brexitin jälkeisen tynkäunionin
jäsenmaiden hölmöimmätkin populistit hiljentyvät hetkeksi miettimään ennen kuin
alkavat pönkittää vaatimuksiaan uhkaamalla erota unionista. Tämän oppisisällön
britit ovat tuottaneet ihan oma-aloitteisesti kartuttamaan EU:n kollektiivista
viisautta. Ja he maksavat sen hinnan omasta selkänahastaan.
Tämä sokkirokotus populismia
vastaan voisi parhaimmillaan vaikuttaa Suomenkin eduskuntavaaleihin ensi
keväänä. Ehkä olisi hyvä, jos poliittiseen johtoon valittavat ihmiset
tietäisivät sentään edes jotakin niistä asioista, joita ensi vaalikaudella
lakia säätävä eduskunta joutuu päättämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti