Etelä-Suomen Sanomat 18.10.2018
Ammattiyhdistysliike on päättänyt ottaa hallituksen ohjaukseensa, mutta taipuuko demokratia korpokratiaksi, parlamentarismi järjestövallaksi? Hallitus näyttää päättäneen, että ei taivu, ja sillä on kaikki demokratian puolustuksessa tarvittavat työvälinet. Ongelma on vaan se, että ammattiliitot pelaavat eri peliä kuin hallitus. Ne ovat tottuneet tekemään, mitä tahtovat.
Kun
ammattiyhdistysliikkeen vaikutusvalta hupenee, sen puheenparsi kovenee. Ajatus
työllistämismahdollisuuksien parantamisesta kokeilemalla irtisanomissuojan
joustoa pelästytti järjestöjohtajat kohtalokkaaseen virheliikkeeseen. Se lähti
työtaistelutoimin opastamaan lainvalmistelua, joka tapahtuu ministeriöissä
virkavastuulla eduskunnan luottamusta nauttivan hallituksen johdolla.
Eduskunnan
tehtävänä on arvioida, onko virkamiesvalmistelussa aikanaan syntyvä esitys
jalostettavissa lakipykäliksi. Jos ilmenee, että ei ole, hallituksen esityksen
kaataa eduskunta. Siihen ei tarvita järjestöväen lakkouhkauksia tai muuta
tömistelyä.
Ammattiyhdistysliike
on perinteisesti opastanut ja rahoittanut parhaita voimiaan ansioitumaan myös
puoluetyössä niin, että pääsevät eduskuntaan. He edustavat järjestöväen
näkemyksiä parlamentaarisessa päätöksenteossa. Ammattiyhdistysliikkeen osallistuminen
lainsäädäntötyöhön pitäisi kanavoida sen kassa samoin ajattelevien
kansanedustajien tukemiseen ja kannustamiseen.
Hallituksen
komentelu työtaistelumenetelmillä antaa luokkatietoiselle järjestöväelle sen
viestin, että ammattiliitot ottavat hallituksen ohjaukseensa. Jos lähdetään
suoran vaikuttamisen tielle hallitusta vastaan, ammattiyhdistysliikkeeseen
leimautuneiden ei kannata vaivautua parlamentaariseen toiminaan.
Ammattiyhdistysliike
opettaa nyt jäsenkunnaalleen, että jos eduskunnan enemmistön tahto on toinen kuin
järjestöjohdon viisaus, sen pahempi eduskunnalle. Kriisin synnyttänyt työsuhdeturvaongelma
on melko pieni yhteiskuntarakenteen yksityiskohta verrattuna siihen
valtiofilosofiseen taitekohtaan, johon järjestöjohtajien itsetehostus on
johtanut. Enää ei ole kysymys irtisanomissuojasta vaan siitä, hyväksyvätkö
liitot parlamentaarisen demokratian vai valitsevatko ne korpokratian.
x x x
Hallituksen
kaavaileman kokeilun tavoitteena on avata työelämän ulkopuolelle joutuneille
uusi väylä päästä osoittamaan työkykynsä. Siitä hyötyisivät sekä työn ottaja
että sen antaja. Ammattiyhdistysliikkeen viestintä perustuu propagandistiseen tekokauhisteluun.
Se uskottelee, että hallitus haluaa antaa yrittäjille mahdollisuuden nautiskella
ihmisten irtisanomisesta.
Liitot
hurskastelevat, että irtisanomissuoja ei saa riippua siitä, millainen yritys
sattuu olemaan työnantajana. Väitteen perusoletus on väärä. Lain antama suoja
on kaikille sama, mutta se toteutuu yritys- ala- ja suhdannekohtaisesti eri yrityksissä
eri aikoina eri tavoin. Vaikeaan markkina-asemaan joutuneessa yrityksessä henkilöstön
työsuhdeturva on käytännössä huonompi kuin hyvässä kunnossa ja edullisessa markkina-asemassa
olevan firman väellä.
Todellinen
työsuhdeturva riippuu myös ihmisen sijainnista yrityksen rakenteessa.
Kassavirtaa välittömästi kartuttavaa työtä tekevät palkansaajat ovat paremmassa
turvassa kuin tukitoiminnoissa työskentelevät. Tiedän tämän omasta
kokemuksesta.
Melkein
puoli vuosisataa sitten sain potkut elämäni ensimmäisestä työpaikasta. Olin yrityksen
tiedotus- tai kuten silloin sanottiin PR-osaston nuorin toimihenkilö. Kun
tuotannollis- taloudelliset asetelmat pakottivat yrityksen pienentämään kuluja,
piilukirves iski sinne, missä työn tulos ei ilmennyt päivittäisenä kassakoneen
kilinänä. Tiedottajat olivat vapaata riistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti