Kolumni 23.8.2018: NATO-VIHAN TAHATON KOMIIKKA

Etelä-Suomen Sanomat 23.8.2018

Tuvallisuuspoliittisen elämäntuskan valtaan joutuneilla ihmisillä tuntuu olevan tarve vahvistaa muutenkin jo valmiita Nato-käsityksiään lietsomalla kauhuaan toinen toistaan hirveämmillä fantasioilla. Esimerkkinä siitä olkoon arvokkaan laatulehden keskustelupalstalle luiskahtanut erään kauppaneuvoksen purkaus (Kanava 5/2018, ss. 59-60). Hänen rehevien kielikuviensa lennokkain sommitelma kertoo, miten ”Naton jäsenenä joutuisimme ehkä seuraavaksi Etelä-Kiinan merelle yhdessä muiden Nato-maiden kanssa”.

Nato-jäsenyyttä vastustavien valtavirta käyttää melko usein tätä tyylilajia. Se noudattaa klassisen propagandan ikiaikaista perussääntöä. Kun kerran valehdellaan, niin valehdellaan sitten kunnolla, niin että siinä menossa lehmätkin oppivat lentämään. Ja surkeinta taitaa olla, että sananvapauden tästä ulottuvuudesta nautiskelevat eivät huomaa tärkeilevän intonsa kehittämää tahatonta komiikkaa.

Ei ole kohtuutonta ajatella, että Naton kommentoinnista kiinnostuneet ihmiset voisivat ryhtyä tähän ponnistukseen selvittämällä itselleen edes alkeita siitä asiasta, josta haluavat julistaa totuuden sanomaa. Sen voi aloittaa vaikka puolustusliitto Naton perustajavaltioiden 1949 solmimasta Pohjois-Atlantin sopimuksesta. Jos sen parin painosivun mittainen tekstimassa uuvuttaa, jo pelkästään viidennen artiklan lukeminen auttaa alkuun. Sen pituus on kymmenkunta riviä. Siitä alkava polku ei johda Etelä-Kiinan merelle.  

                                            x                    x                    x

Vihapuhe Natosta huipentuu silloin tällöin uljaaseen neuvoon noudattaa Suomenlinnan Kuninkaanportin kivimuuriin hakattua lausahdusta, joka kehottaa seisomaan omalla pohjalla ja varottaa luottamasta vieraan apuun. Tämän tekopyhän röyhistelyn kytkentä Naton on muutamia kertoja ajautunut lehtien mielipidesivuille.

Luulisi sentään useimpien toimittajien joskus lukeneen tai muuten kuulleen tämän mahtailun hirtehisestä taustasta. Ruotsin säädyt rakensivat 1700-luvun puolivälissä Sveaborg-nimisen linnoituksen Suomen rannikolle, ja rahoittivat sen Ranskasta lahjuksina saamillaan kultatynnyreillä. Mutta Nato-vihan julistajien ei tarvitse välittää historiasta.

Nato-keskustelun pyöritys on imaissut poliitikot ja toimittajat sellaiseen kiihkoiluun sananvapaudella, että se alkaa haitata järjenjuoksua. Siinä hurskauden harjoituksessa tasa-arvo tarkoittaa, että kaikki mielipiteet ovat yhtä hyviä ja sananvapaus sitä, että jokainen mielipide pitää julkaista. Mielipiteen suhde tiedossa oleviin asioihin ei merkitse mitään.

Median valtaosan toimitusmoraaliin kuuluu, että tekstien julkaisukelpoisuuteen vaikuttaa myös niiden taustan totuusarvo. Jokainen itseään kunnioittava päätoimittaja palautta uudelleen harkittavaksi sellaisen toimituksensa tuottaman tekstin, jonka asiapohja ei kestä järkiperäistä arviota.

Lehdistön vapauteen kuuluu myös oikeus olla julkaisematta sille tarjottua turvallisuuspoliittista hölynpölyä. Joku tolkku pitää olla myös mielipidesivujen kirjoituksissa. Tekstien julkaisukelpoisuuden punnintaan riittää tavallisesti arkijärki. Useimpien lehtien toimituksissa on myös turvallisuusasioiden osaajia, joiden konsultointi voisi parantaa mielipidesivujen tiedon tasoa.  

Julkisuuteen ajautuvat turvallisuuspoliittiset ylilyönnit ovat ilmeisesti useimmiten vain harmitonta itsetehostusta, mutta joskus silkka lapsellisuuskin voi saada karun ulottuvuuden. Nato-vihan hurmokseen itsensä kiihottaneet yksinkertaiset sielut tarjoavat mehevää materiaalia erilaisille hämärän rengeille. Venäjän trolliyhteisö käyttää neuvostokulttuurista ammentamiensa oppien mukaisesti hyödyllisten idioottien tuotoksia edistämään työnantajansa aikeiden toteutusta.