Kolumni 31.5.2018: UHITTELUN JA MAHTAILUN KIERRE

Etelä-Suomen Sanomat 31.5.2018

Pohjois-Korean ylimmän johtajan ja Pohjois-Amerikan parhaimman diilintekijän julkinen ystävyydenpuuska tuntui lopahtavan julmasti juuri ennen kuin heidän yhteinen taipaleensa pääsi edes alkamaan.

Tavoitteena oli tällä kertaa sellainen diili, että sopimuskumppaneista pienempi ydinasevalta purkaisi täydellisesti ydintutkimuksensa ja -aseistuksensa ja suurempi valvoisi, että niin todella tapahtuu. Muutaman viikon ajan nämä ystävykset esiintyivät julkisesti niin kuin pitäisivät jotakin näin uskomatonta mahdollisena.

Sen jälkeen, kun suuri johtaja Kim Jong-un oli päästänyt ilmoille muutaman tavanomaisen epäystävällisyyden, presidentti Donald Trumpilla oli mielestään kunniallinen syy todeta mahdottomaksi neuvottelut, jotka kaikki jo muutenkin tiesivät mahdottomiksi.

Trump ei olisi Trump ellei hän heti perään olisi selittänyt, että ei hän tietenkään ihan sitä tarkoittanut, mitä tuli sanottua, vaan yhtä hyvin hän tarkoitti melkein mitä tahansa. Tuskinpa hän enää on todella pyrkimässä neuvottelupöytään Kim Jong-unin kanssa, vaan pikemminkin haluaa lohduttaa Etelä-Korean johtoa ja härnätä Kiinaa, jotka oli tylysti syrjäytetty kansainvälisen politiikan huipputasolta.  

Presidentti Trump ja puheenjohtaja Kim aikovat ilmeisesti jatkaa uhittelua ja mahtailua kuten ennenkin. On vaikea kuvitella, että tällaisten suunsoittajien kilpaärhentelystä voisi koskaan syntyä järjestelmälliseen neuvotteluun tarvittavaa ilmapiiriä, neuvottelutuloksesta puhumattakaan.

Nyt kumppanukset hymyssä suin jallittavat toisiaan saadakseen vastapuolen uudelleen perumaan suuren ydinaseriisuntaneuvottelun. Fantastisten odotusten romahtaminen ei palauttaisi tilannetta ennalleen. Luultavasti nykyistä neuvotteluhalukuuden vakuuttelua edeltänyt ärhentely yhä vaan kiihtyy. Se on todella vaarallista, sillä nämä tuittupäät ovat täysin arvaamattomia yksinkertaisia sieluja. 

                                            x                    x                    x

Yhdysvaltain johdolla on sentään muitakin keinoja vastapuolen nöyryyttämiseen kuin supervallan massiiviset ydinasejärjestelmät. Vaikka Trump yrittäisi kuinka hienostuneella diplomaattisella painostuksella todistaa Pohjois-Korealle sen aseman epätoivoisuuden, Kim Jong-unilla ei ole muuta mahdollisuutta vastata siihen kuin yrittää varoituslaukausta ydinohjuksella.

Pohjois-Korean johdolla kaikki on hyvin konkreettisesti yhden kortin varassa. Todennäköisesti sillä on vain muutama koekäyttövaiheessa oleva keskimatkan ydinohjus. Olisi suorastaan uskomatonta uhkapeliä, jos Kim Jong-un yrittäisi turvautua teknisesti ja poliittisesti niin epäluotettavaan hätäratkaisuun.

Trumpin ja Kim Jong-unin fantastisen neuvotteluyrityksen alku ja loppu ovat yhtä nöyryyttäviä molemmille. Tilaanne on Pohjois-Korealle ehkä vielä vaarallisempi kuin Yhdysvalloille. Kim Jong- un pakotti hädissään kenraalinsa tuhoamaan ydintutkimuskeskukset ja koelaitosten tunnelit.

Tarkoituksena oli luultavasti estää ydinaseistuksen suurvaltoja näkemästä, mitä korealaiset jo osaavat, mitä uutta he yrittävät, ja missä kaikessa ovat epäonnistuneet. Muutaman tutkijasukupolven saavutusten tuhoaminen on melko varmasti herättänyt Pohjois-Korean ydinaseistuksen huippuosaajissa jonkin asteista vastahankaisuutta Kim Jong-unia kohtaan.

Pohjois-Korean poliittiseen kulttuuriin kuuluu, että suuren johtajan vastustamisesta seuraa teloitus suorasuuntaustykillä, ja jo pelkkä epäily riittää siihen. Se ei varmaan rohkaise ketään   palatsivallankumoukseen. Mutta Kim Jong-unin toiminta on niin holtitonta, että ulkopuolinen voi vain toivoa hänen lähipiiriltään sankaruutta, joka lopettaisi vallan sokaiseman diktaattorin  vastuuttoman leikittelyn maailman tulevaisuudella.