Kolumni 17.5.2018: UHKAAKO TWIITTI SUOMEAKIN?

Etelä-Suomen Sanomat 17.5.2018

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on ilmoittautunut diilien teon mestariksi. Mutta nyt hän toisaalla yrittää purkaa ydinasekehittelyä rajoittavaa kansainvälistä diiliä, jonka sääntöihin upporikas öljyvaltio on sopeutunut. Samaan aikaan toisaalla hän yrittää tehdä uskomatonta diiliä, jolla sopimuksia rutiininomaisesti rikkova häirikkövaltio saataisiin tuhoamaan ydinaseensa ja alistumaan kansainväliseen valvontaan.

Ydinasevalvonnan samanaikainen tuhoaminen ja rakentaminen näyttäisi normaalilogiikan mukaan vahvistavan Trumpin mainetta kävelevänä katastrofina. Hänen omassa käsitemaailmassaan tällinen vaikutuksiltaan vastakkaisten diilien päällekkäisyys kuitenkin palauttaa Yhdysvaltain suuruuden.

Äkkiä ajatellen supervallan presidentiksi päätyneen yksinkertaisen sielun touhuamisella ei toistaiseksi ole ollut Suomelle ollut kovinkaan suurta merkitystä. Kannattaa silti olla varuillaan.

Moni Trumpin hallinnon johtotehtäviin ponnahtanut terveen järjen edustaja on yksi toisensa jälkeen erotettu. Jos tämä meno jatkuu, pyöröovi voi hyvinkin nielaista imuunsa myös puolustusministeri James Mattisin. Se olisi iso ongelma Natolle, mutta varsinkin Ruotsille ja Suomelle.

Pohjolan Natoon kuulumattomat maat ovat onnistuneet hankkimaan Yhdysvaltain tuen monenkeskisillä Itämeren alueen yhteistyökuvioilla. Yhdysvaltain, Ruotsin ja Suomen yhteinen aiesopimus vakauttaa Naton ulkopuolisten maiden asemaa merkittävästi, mutta ei läheskään niin hyvin kuin vakauttaisi Nato-jäsenyys.

Valmius myydä Suomelle ilmavoimien ja rannikkopuolustuksen huipputasoisia asejärjestelmiä osoittaa, että Yhdysvallat on jo kauan sitten arvioinut tarvitsevansa Suomen yhteistyötä perinteisen puolustuskyvyn ylläpitoon Pohjois-Euroopassa.

Jos näiden kuvioiden lipunkantaja Mattis potkitaan ulos puolustusministeriöstä, Ruotsin ja Suomen liittoutumattomuutta epätoivoisesti varjeleva puolustusstrategia tuhoutuu. Valkoisesta talosta singahtava twiitti voi hetkessä lamauttaa Pentagonin ja Pohjois-Euroopan liittoutumattomien vuosikymmeniä rakentaman yhteisen puolustuskuvion.   

Presidentin riehumisen leviäminen ulkoministeriön lisäksi vielä puolustusministeriöönkin olisi ongelma koko Natolle, mutta varsinkin sen pohjoiselle ryhmälle, ja aivan erityisesti Naton liittoutumattomille kumppanimaille. Jos Mattis katoa kuvioista, presidentillinen twiitti aamutuimaan voi koska tahansa kaataa tuoreen aiesopimuksen ja sen kanssa paljon muuta. Nato-jäsenyys suojaisi Ruotsia ja Suomea tältä riskiltä.  

Itämeren vakaus on niin iso asia Natolle, että sen jäsenet eivät voisi vaieten katsella Yhdysvaltain irtautumista Pohjois-Euroopan puolustuskuviosta, johon kuuluvat myös alueen liittoutumattomat.  Se ei luultavasti voisi toteutua ihan pelkästään ruhtinaallisesta päähänpälkähdyksestä Valkoisessa talossa. Naton pohjoisten jäsenten ei luulisi olevan vaikeaa osittaa Yhdysvaltain puolustusvastuussa olevalle virkamies- ja sotilaseliitille, että Itämeren ja Baltian puolustus olisi epätoivoista ilman Ruotsia ja Suomea.  

Sotilaallisesta liittoumattomuudesta huumautuneiden Ruotsin ja Suomen pitää havahtua tosimaailmaan sen verran, että hakeutuvat myös muodollisesti Naton jäseneksi. Käytännössä ne ovat jo vuosikausia olleet Naton rintamassa ihan muuten vaan.  

Kun reaalipoliittisin perustein tehdään yhteistyötä lännen puolustusliiton kanssa, sotilaallisella liittotumattomuudella keikarointi voi herättää epäluuloja kummallisen käytöksen todellisista tavoitteista. Yhdysvaltain presidentin outo tempoilu on tässä yhtälössä jo yksi epävarmuustekijä liikaa. Ruotsin ja Suomen ei kannata hankkiutua samaan kategoriaan.