DEMOKRATIAN VOIMA

SUOMI OSOITTI VENÄJÄLLE DEMOKRATIAN VOIMAN Venäjän painostus Suomea kohtaan johti yllättäen Suomen Nato-jäsenyyteen. Siihen johtaneille vaiheille on tunnistettavissa etiäinen 85 vuotta sitten tapahtuneesta, mutta sen lopputulema oli toisenlainen. Talvisodan jälkeen Neuvostoliitto otti Suomen pakkko-ohjaukseen, jota se kiristi entisestään jatkosadan jälkeen. Suomaliset joutuivat hyväksymään sopimuksen ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja avunannosta. Seuraavat vuosikymmenet todisteltiin suomettuneita vakiolauseita kansakunnan uskollisuudesta yya-sopimukselle. Ja lopuksi Suomi kuittasi Venäjän ahdistelun liittymällä Natoon. Suomen jouduttua talvisodassa epätoivoiseen tilanteeseen Ruotsin pääministeri Per Albin Hansson rohkaisi naapuria vihjaamalla, että sodan jälkeen Ruotsi voisi harkita puolustusliittoa Suomen kanssa. Presidentti Kyösti Kallio sanoi Moskovan rauhansopimuksen jälkeisenä päivänä, että pohjoismaisen puolustusliiton välttämättömyys on sodan aikana selvinnyt naapureillemmekin. Torjuakseen idän uhan ja vakauttaakseen Skandinavian tilanteen ruotsalaiset suunnittelivat valtioliittoa Suomen kanssa. Ajatus alkoi kyteä Suomessa vasta, kun Neuvostoliitto asettui rajusti vastustamaan naapuriensa valtioliittoa. Suomi tarttui Ruotsin ehdotukseen viimeisellä hetkellä kuin hukkuva oljenkorteen. Syksyllä 1940 oltiin kuilun partaalla. Neuvostoliiton Itämeren laivasto sai käskyn varautua kolmeen vaihtoehtoiseen operaatioon, joiden kaikkien ensimmäinen vaihe oli maihinnousu Ahvenanmaalle. Pian Neuvostoliitto avasi Ahvenanmaalla konsulaatin, jonka sotilastiedustelu varmistaisi alueen aseettomuuden, ja Suomi joutui suostumaan siihen. Lokakuun lopulla hallituksen ulkoasiainasiain valiokunta alkoi tosissaan pohtia valtioliittoa. Suomen lähettiläs Moskovassa J. K. Paasikivi kannusti presidentti Risto Rytiä kehittämään yhteistyötä Ruotsin kanssa. Hän halusi Suomen lähestyvän länttä ja ottavan etäisyyttä itään. Paasikivi lähetti Rytille lennokkaan viestin. Suomelle on ”hengen asia, että pääsemme lännen blokkiin”. Paasikivi tunsi Venäjän historian ja oli toiminut sen poliittisessa ilmastossa vuosikaudet. Hän kannatti hyviä suhteita Neuvostoliittoon, ”mutta jos me tämän valtakunnan intressipiiriin jäämme, on se meille kuolema. Siitä ei ole pienintäkään epäilystä.” Satavuotinen asema Venäjän suuriruhtinaskuntana ei jättänyt Suomeen muuta kuin joitakin ruokalajeja, ja ”niin pitää tulevaisuudessakin olla”. On tärkeää loitontua Neuvostoliitosta, sillä se on ”aivan toinen maailma, joka ei sovi meille, vaan tappaa meidät.” Neuvostoliitto vastusti jyrkästi valtioliittoa, sillä sen olisi helpompi paimentaa sodan heikentämää tasavaltaa kuin Ruotsin kuninkaan hallitsemaa maakuntaa. Kreml päätti pitää Suomen etupiirissään ja eristää sen Skandinaviasta. Ruotsi ja Suomi eivät uskaltaneet jatkaa neuvotteluja valtioliitosta, mutta eivät unohtaneet asiaa. Uusi yritys Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainaan tuhotakseen sen hallinnon ja liittääkseen maan Venäjän valtioalueeseen. Lisäksi se yritti kaapata Suomien ja Ruotsin etupiiriinsä. Tämä käänsi kaikki tilannekartat uuteen asentoon. Suomen vastaus naapurin uhoon osoitti, että Venäjällä on erilainien naapuri kuin Neuvostoliitolla kylmän sodan aikana. Suomen turvallisuusasemaa eivät enää säädelleet Kremlin sanelemat sopimukset, vaan Suomella oli sananvalta omissa asioissaan. Baltian puolustuksen vastuulleen ottaneelle Natolle oli tärkeää varmistaa Viron puolustuksen pohjoinen sivusta. Se alkoi kehittää puolustusyhteistyötä Itämeren liittoutumattomien maiden kanssa saadakseen ne parhaassa tapauksessa jäsenikseen. Suomi oli liukunut Kremlin tavoittamattomiin, ja käytti tilannetta rohkeasti hyväkseen. Naton vastaisesta kansalaismielipiteestä piittaamatta kenraalit toimivat kuten pitääkin, ja uudistivat parissa vuosikymmenessä kaikkien puolustushaarojen asejärjestelmät läntiselle huipputasolle. Natoa vastustanut presidentti Tarja Halonen ei voinut estää kenraaleita täyttämästä velvollisuuksiaan. Ajan tasalle uusittujen turvallisuusselontekojen mukaan Suomella oli liikkumatilaa, joka antaa mahdollisuuden hakea Nato-jäsenyyttä, jos turvallisuusympäristö muuttuu merkittävästi. Suomi ennakoi tätä suuntaa päätöksellään korvata vanhentuvat Hornet-hävittäjät Yhdysvaltain ilmavoimien uudella huipputuotteella, F35 monitoimihävittäjällä. Puolustusyhteistyö Yhdysvaltain kanssa alkoi kehittyä uudelle tasolle ja siitä tuli vastapaino Venäjän etenemiselle lähiulkomaissaan. Suomella oli tahtoa ja kykyä, joita länsi arvosti ja tarvitsi Naton vahvistamiseen. Tällaisia vaaran merkkejä Putin ei voinut sietää. Hän yritti vuoden 2021 lopulla toteuttaa kertarysäyksellä ikimuistoisen haaveensa ja julisti, että Nato ei saa laajentua itään, sillä Ruotsi ja Suomi kuuluvat Venäjän etupiiriin. Putin yritti lamauttaa Suomen Nato-kauhulla, mutta tähän oli varauduttu paremmin kuin aikanaan skandinaavisen valtioliitoon. Suomella oli vastamyrkky sellaiseen tartuntaan. Putin koki yllättävän nöyryytyksen. Torjuntavoitto Presidentti Sauli Niinistö tyrmäsi uudenvuoden 2022 puheessaan Putinin vaatimuksen Naton laajenemisen pysäyttämisestä ja Suomen liittämisestä Venäjän etupiiriin. Siihen riitti uusimpien selontekojen sisällön rauhallinen kertaus presidentin uudenvuoden puheessa. Suomalaisten asenteet alkoivat vyöryä siihen suuntaan, jonka Putin luuli estäneensä. Hänen uhonsa raivostutti ja ryhdisti Suomen poliittisen kentän äärestä laitaan. Synkkä uhkaus loi kansallisen tahtotilan, joka pakotti eduskunnan, presidentin ja hallituksen toimimaan nopeasti, ja Natoa vastustaneet mielipidejohtajat joutuivat noloissaan selittelemään täyskäännöstä. Kevään aikana eduskuntapuolue toisensa jälkeen asettui suurella enemmistöllä tukemaan Nato-jäsenyyttä. Presidentin johtama hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta oli samaa mieltä. Toukokuussa Naton kannatus oli kaksinkertaistunut syksyn tasolta 79 prosenttiin, ja kasvoi edelleen. Eduskunnan ja kansalaismielipiteen tuki antoi hallitukselle valtuuden ehdottaa Naton päämajalle Suomen jäsenneuvottelun aloittamisesta. Seuraavana vuonna Suomi oli Naton jäsen. Idästä länteen Kun Stalin ei aikanaan pystynyt tuhoamaan Suomea, hän ja hänen seuraajansa tyytyivät siihen, että naapuri pidettiin tiukassa talutusnuorassa. Presidentti Urho Kekkonen ja hänen uratietoiset perässähiihtäjänsä varmistivat poliittisen asemansa huolehtimalla, että Kreml sai mitä halusi. Muutamat aktivistit vaativat Suomen liittymistä heti Natoon. Se olisi ollut mahdollista ehkä Venäjän kaapattua Krimin 2015, mutta melko niukalla eduskunnan enemmistöllä. Putin varmisti vahingossa sen, että sitten kun Suomen Nato-jäsenyys alkoi toteutua, eduskunta tuki Nato-jäsenyyttä lähes yksimielisesti. Niinistön osasi ohjata prosessia parlamentaarisessa päätöksenteossa ja hakea sille kansainvälisten kollegojen ymmärrystä. Hänen arviovaltansa nousi maailmalla korkeammalle kuin yhdenkään hänen edeltäjänsä. Jukka Tarkka SUOMI OSOITTI VENÄJÄLLE DEMOKRATIAN VOIMAN Venäjän painostus Suomea kohtaan johti yllättäen Suomen Nato-jäsenyyteen. Siihen johtaneille vaiheille on tunnistettavissa etiäinen 85 vuotta sitten tapahtuneesta, mutta sen lopputulema oli toisenlainen. Talvisodan jälkeen Neuvostoliitto otti Suomen pakkko-ohjaukseen, jota se kiristi entisestään jatkosadan jälkeen. Suomaliset joutuivat hyväksymään sopimuksen ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja avunannosta. Seuraavat vuosikymmenet todisteltiin suomettuneita vakiolauseita kansakunnan uskollisuudesta yya-sopimukselle. Ja lopuksi Suomi kuittasi Venäjän ahdistelun liittymällä Natoon. Suomen jouduttua talvisodassa epätoivoiseen tilanteeseen Ruotsin pääministeri Per Albin Hansson rohkaisi naapuria vihjaamalla, että sodan jälkeen Ruotsi voisi harkita puolustusliittoa Suomen kanssa. Presidentti Kyösti Kallio sanoi Moskovan rauhansopimuksen jälkeisenä päivänä, että pohjoismaisen puolustusliiton välttämättömyys on sodan aikana selvinnyt naapureillemmekin. Torjuakseen idän uhan ja vakauttaakseen Skandinavian tilanteen ruotsalaiset suunnittelivat valtioliittoa Suomen kanssa. Ajatus alkoi kyteä Suomessa vasta, kun Neuvostoliitto asettui rajusti vastustamaan naapuriensa valtioliittoa. Suomi tarttui Ruotsin ehdotukseen viimeisellä hetkellä kuin hukkuva oljenkorteen. Syksyllä 1940 oltiin kuilun partaalla. Neuvostoliiton Itämeren laivasto sai käskyn varautua kolmeen vaihtoehtoiseen operaatioon, joiden kaikkien ensimmäinen vaihe oli maihinnousu Ahvenanmaalle. Pian Neuvostoliitto avasi Ahvenanmaalla konsulaatin, jonka sotilastiedustelu varmistaisi alueen aseettomuuden, ja Suomi joutui suostumaan siihen. Lokakuun lopulla hallituksen ulkoasiainasiain valiokunta alkoi tosissaan pohtia valtioliittoa. Suomen lähettiläs Moskovassa J. K. Paasikivi kannusti presidentti Risto Rytiä kehittämään yhteistyötä Ruotsin kanssa. Hän halusi Suomen lähestyvän länttä ja ottavan etäisyyttä itään. Paasikivi lähetti Rytille lennokkaan viestin. Suomelle on ”hengen asia, että pääsemme lännen blokkiin”. Paasikivi tunsi Venäjän historian ja oli toiminut sen poliittisessa ilmastossa vuosikaudet. Hän kannatti hyviä suhteita Neuvostoliittoon, ”mutta jos me tämän valtakunnan intressipiiriin jäämme, on se meille kuolema. Siitä ei ole pienintäkään epäilystä.” Satavuotinen asema Venäjän suuriruhtinaskuntana ei jättänyt Suomeen muuta kuin joitakin ruokalajeja, ja ”niin pitää tulevaisuudessakin olla”. On tärkeää loitontua Neuvostoliitosta, sillä se on ”aivan toinen maailma, joka ei sovi meille, vaan tappaa meidät.” Neuvostoliitto vastusti jyrkästi valtioliittoa, sillä sen olisi helpompi paimentaa sodan heikentämää tasavaltaa kuin Ruotsin kuninkaan hallitsemaa maakuntaa. Kreml päätti pitää Suomen etupiirissään ja eristää sen Skandinaviasta. Ruotsi ja Suomi eivät uskaltaneet jatkaa neuvotteluja valtioliitosta, mutta eivät unohtaneet asiaa. Uusi yritys Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainaan tuhotakseen sen hallinnon ja liittääkseen maan Venäjän valtioalueeseen. Lisäksi se yritti kaapata Suomien ja Ruotsin etupiiriinsä. Tämä käänsi kaikki tilannekartat uuteen asentoon. Suomen vastaus naapurin uhoon osoitti, että Venäjällä on erilainien naapuri kuin Neuvostoliitolla kylmän sodan aikana. Suomen turvallisuusasemaa eivät enää säädelleet Kremlin sanelemat sopimukset, vaan Suomella oli sananvalta omissa asioissaan. Baltian puolustuksen vastuulleen ottaneelle Natolle oli tärkeää varmistaa Viron puolustuksen pohjoinen sivusta. Se alkoi kehittää puolustusyhteistyötä Itämeren liittoutumattomien maiden kanssa saadakseen ne parhaassa tapauksessa jäsenikseen. Suomi oli liukunut Kremlin tavoittamattomiin, ja käytti tilannetta rohkeasti hyväkseen. Naton vastaisesta kansalaismielipiteestä piittaamatta kenraalit toimivat kuten pitääkin, ja uudistivat parissa vuosikymmenessä kaikkien puolustushaarojen asejärjestelmät läntiselle huipputasolle. Natoa vastustanut presidentti Tarja Halonen ei voinut estää kenraaleita täyttämästä velvollisuuksiaan. Ajan tasalle uusittujen turvallisuusselontekojen mukaan Suomella oli liikkumatilaa, joka antaa mahdollisuuden hakea Nato-jäsenyyttä, jos turvallisuusympäristö muuttuu merkittävästi. Suomi ennakoi tätä suuntaa päätöksellään korvata vanhentuvat Hornet-hävittäjät Yhdysvaltain ilmavoimien uudella huipputuotteella, F35 monitoimihävittäjällä. Puolustusyhteistyö Yhdysvaltain kanssa alkoi kehittyä uudelle tasolle ja siitä tuli vastapaino Venäjän etenemiselle lähiulkomaissaan. Suomella oli tahtoa ja kykyä, joita länsi arvosti ja tarvitsi Naton vahvistamiseen. Tällaisia vaaran merkkejä Putin ei voinut sietää. Hän yritti vuoden 2021 lopulla toteuttaa kertarysäyksellä ikimuistoisen haaveensa ja julisti, että Nato ei saa laajentua itään, sillä Ruotsi ja Suomi kuuluvat Venäjän etupiiriin. Putin yritti lamauttaa Suomen Nato-kauhulla, mutta tähän oli varauduttu paremmin kuin aikanaan skandinaavisen valtioliitoon. Suomella oli vastamyrkky sellaiseen tartuntaan. Putin koki yllättävän nöyryytyksen. Torjuntavoitto Presidentti Sauli Niinistö tyrmäsi uudenvuoden 2022 puheessaan Putinin vaatimuksen Naton laajenemisen pysäyttämisestä ja Suomen liittämisestä Venäjän etupiiriin. Siihen riitti uusimpien selontekojen sisällön rauhallinen kertaus presidentin uudenvuoden puheessa. Suomalaisten asenteet alkoivat vyöryä siihen suuntaan, jonka Putin luuli estäneensä. Hänen uhonsa raivostutti ja ryhdisti Suomen poliittisen kentän äärestä laitaan. Synkkä uhkaus loi kansallisen tahtotilan, joka pakotti eduskunnan, presidentin ja hallituksen toimimaan nopeasti, ja Natoa vastustaneet mielipidejohtajat joutuivat noloissaan selittelemään täyskäännöstä. Kevään aikana eduskuntapuolue toisensa jälkeen asettui suurella enemmistöllä tukemaan Nato-jäsenyyttä. Presidentin johtama hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta oli samaa mieltä. Toukokuussa Naton kannatus oli kaksinkertaistunut syksyn tasolta 79 prosenttiin, ja kasvoi edelleen. Eduskunnan ja kansalaismielipiteen tuki antoi hallitukselle valtuuden ehdottaa Naton päämajalle Suomen jäsenneuvottelun aloittamisesta. Seuraavana vuonna Suomi oli Naton jäsen. Idästä länteen Kun Stalin ei aikanaan pystynyt tuhoamaan Suomea, hän ja hänen seuraajansa tyytyivät siihen, että naapuri pidettiin tiukassa talutusnuorassa. Presidentti Urho Kekkonen ja hänen uratietoiset perässähiihtäjänsä varmistivat poliittisen asemansa huolehtimalla, että Kreml sai mitä halusi. Muutamat aktivistit vaativat Suomen liittymistä heti Natoon. Se olisi ollut mahdollista ehkä Venäjän kaapattua Krimin 2015, mutta melko niukalla eduskunnan enemmistöllä. Putin varmisti vahingossa sen, että sitten kun Suomen Nato-jäsenyys alkoi toteutua, eduskunta tuki Nato-jäsenyyttä lähes yksimielisesti. Niinistön osasi ohjata prosessia parlamentaarisessa päätöksenteossa ja hakea sille kansainvälisten kollegojen ymmärrystä. Hänen arviovaltansa nousi maailmalla korkeammalle kuin yhdenkään hänen edeltäjänsä. 2.6.2025 6 959 merkkiä