VIELÄ AHVENANMAASTA

Viime sunnuntaina kommentoin postauksessani ulkoministeriön Ahvenanmaa-selvityksestä julkisuuteen tihkuneita tietoja. Olen terästänyt siitä kolumnin, joka on Etelä-Suomen Sanomissa torstaina. Teki mieli laittaa siihen peräkaneetti: En enää tajua, millaisesta rautalangasta tämä pitäisi vääntää, kun mikään ei mene perille.

Hallitus – ja ehkä presidenttikin näyttävät ajattelevan, että Ahvenanmaan aseettomuuden ja puolueettomuuden sekä Suomen turvallisuuden paras tuki ja turva on tiedustelu-upseereilla vahvistettu Venäjän konsulaatti Maarianhaminassa. Sen verran rehellinen Kreml on sentään ollut, että ei ole väittänyt konsulaatin pyrkivän saariston puolueettomuuteen. Sen tehtävänä on huolehtia siitä, että Ahvenanmaalla eivät pääse toimimaan muut asevoimat kuin Venäjän.

Millä ihmeellä saadaan Ahvenanmaan rauhanromantiikka loppumaan niin että alkaa näkyä, millaisessa maailmassa elämme. Ei tarvitse kovin kauas tähyillä.

XXXXXXXXXXXXXXXXXX
ESS 9.11.2023
MITÄ AHVENANMAALLE TAPAHTUU?
Ulkoministeriön Ahvenanmaa-selvityksestä julkisuudessa vuotaneet tiedot ovat järkyttäviä. Jos edes osa niistä pitää paikkansa, ulkoministeri Elina Valtonen on menettämässä uskottavuutensa. Tasavallan presidentti Sauli Niinistön komea valtiomiesura uhkaa päättyä noloon alisuoritukseen. Toivon olevani väärässä, mutta pahalta näyttää.

Tuntuu siltä, että presidentti Mauno Koiviston Pax-tulkinnalla Suomelle hankkima kansainoikeudellinen ja poliittinen pääoma on tuhoutumassa. Pax-tulkinnan mukaan Suomen suvereniteettia loukkaavat kansainvälisten sopimusten artiklat menettävät merkityksensä, jos niiden syntyyn vaikuttaneet olosuhteet ovat merkittävästi muuttuneet. Tämä perustuu Wienissä sopimusoikeudesta 1969 tehdyn yleissopimuksen 62. artiklaan. Sen mukaan ”Sopimuksia noudatettakoon – kun olosuhteet ovat ennallaan”.

Presidentti Sauli Niinistö näyttää pohdiskelleen, ”onko nyt todella aika rauhansopimuksen purkamiseen joltakin osin”. Pariisin rauhan ja yya-sopimuksen eräitä artikloita on jo purettu Pax-tulkinnan perusteella. Taivas ei romahtanut.

Nyt Suomen turvallisuuden lipunkantajien pitäisi päätellä, ovatko Genevessä 1923 solmitun Ahvenanmaan aseettomuus- ja puolueettomuussopimuksen määräysten perusteena olleet olosuhteet pysyneet sata vuotta ennallaan, vai ehkä muuttuneet.
Stalin ja Molotov sanelivat 1940 Suomelle sopimuksen Ahvenanmaa-konsulaatin perustamisesta ja alueen aseettomuudesta. Nyt pitäisi päätellä, ovatko tämän sopimuksen syntyyn vaikuttaneet olosuhteet nyt samat kuin 1940, vai ovatko ne menettäneet merkityksensä.

x x x

Ulkoministeriö näyttää edelleen toistavan ahvenanmaalaisten röyhkeää propagandaa, jonka mukaan Ahvenanmaan demilitarisointi alkoi Krimin sodan jälkeisestä rauhansopimuksesta 1856.

Siinä ei ollut mitään Ahvenanmaan aseettomuudesta ja puolueettomuudesta. Sen liitteenä oli sodan voittajien Venäjän keisarilta vaatima lupaus, että saaristoon ei rakenneta linnoituksia eikä laivastotukikohtia. Siinä ei ollut sanaakaan demilitarisoinnista. Lupauksen liitteessä Aleksanteri II ilmoitti sitoumuksen velvoittavan vain häntä ja hänen seuraajiaan Venäjän valtaistuimella. Kun viimeinen Romanov-suvun keisari joutui luopumaan Venäjän kruunusta, Aleksanteri II:n lupaus on menettänyt merkityksensä.

Venäjän jalkaväen yksiköitä on toiminut Ahvenanmaalla yhtäjaksoisesti vuosisadan ajan, Haminan rauhasta 1806 lähtien ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheeseen asti. Krimin sodan rauhansopimus 1800-luvun puolivälissä ei katkaissut Venäjän asevoimien läsnäoloa Ahvenanmaalla. Sinä aikana Ahvenanmaata välillä linnoitettiin ja välillä linnoitteita purettiin.