Kolumni 22.2.2018: VARTTIA VAILLE NATO

Etelä-Suomen Sanomat 22.2.2018

Kommunismia vastaan 1940-luvun loppupuolella taistelleet sosiaalidemokraatit kehittivät hienostuneen tiedotusstrategian. He opettivat, että ei ole järkevää pilata arvokasta poliittista tavoitetta tuputtamalla sitä ylen määrin. Ison asian erinomaisuus pitää perustella huolellisesti, mutta ajatuksenjuoksutus on viisasta jättää neljännestä vaille valmiiksi. Jos esitys on vakuuttava, ihmiset ohjautuvat omin avuin tarjoiltuun lopputulokseen. Kun he luulevat itse keksineensä suuren luokan poliittisen ratkaisun, siitä ei ihan vähällä luovuta.

Sauli Niinistön vaalikampanjan turvallisuuspuhe noudatti tätä entisajan viestintägurujen kaavaa. Hän jätti Nato-jäsenyyttä käsitelleet lausumansa neljännestä vaille valmiiksi, mutta petasi ne niin, että jokaisen pitäisi ymmärtää vähemmästäkin. Hän esitti eri yhteyksissä neljä punktia.

                                            x                    x                    x

Tehokas puolustus lisää ulkopuolisten kiinnostusta Suomen kumppanuuteen, sanoi Niinistö, mutta jätti sanoatta, että sellainen etu kannattaisi ehkä hyödyntää.

Hän puhui siitä, että, että yhteiset edut voivat kriisitilanteessa johtaa yhteiseen puolustukseen ilman liittosuhdetta. Se vaan jäi sanomatta, että liittosuhde olisi hyvä solmia silloin kun etujen yhteisyys on vahvimmillaan.  

Niinistö myönsi, että Ruotsin suunnanmuutos kohti Nato-jäsenyyttä olisi Suomelle pohdinnan paikka. Sen mietinnän syvin sisältö olisi tarvinnut täsmennystä. Jättäytyminen Naton ja Venäjän välisen pussinperän pahnanpohjimmaiseksi olisi vastuutonta.

Suomen turvallisuuden ytimeen tultiin, kun Niinistö sanoi, että jos Venäjä alkaa suhtautua Suomeen kuin se olisi jo Nato-maa, Suomella ei ole enää mitään menetettävää. Hän jätti sanomatta, että se tarkoittaisi Natoon liittymistä, ja vaikeni varsinkin siitä, että tämä hänen Nato-jäsenyydelle asettamansa ehto on jo täyttynyt.

                                            x                    x                    x

Venäjä käsittelee koko länsirajaansa yhtenäisenä Nato-rintamana. Se näkyi jo 2010 hyväksytyssä sotilasdoktriinissa, Krimin kaappauksessa, Ukrainan sisällissodassa ja Venäjän sotaharjoitusjoukkojen käskytyksessä.   

Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus ei suojaa ainuttakaan Venäjä-rajan 1 300 kilometristä. Venäjän sotilassuunnittelussa sen Suomen-raja ei poikkea mitenkään Venäjän rajoista Nato-Latvian, Nato-Viron ja Nato-Norjan kanssa. Pyhälle Venäjälle sen länsirajan jokainen kilometri on vihollisrajaa.

Poliitikkojen ja kansan enemmistölle Nato tuntuu edustavan ulkoista uhkaa, ja Venäjä kotoisaa läheisyyttä. Aseellisen konfliktin tilanteessa niiden edut Suomen suunnalla ovatkin vastakkaiset, mutta toisin kuin täällä vallitseva lapsenusko kauhistelee ja hempeilee.

Baltian puolustuksesta vastaavan Naton etu kriisitilanteessa on se, että Suomen itsenäinen puolustus pystyy pitämään hallussa koko valtioalueensa. Siksi Naton kannattaa tukea Suomen puolustusta ja hyväksyä se jäsenekseen.

Venäjän etu kriisitilanteessa olisi käyttää Etelä-Suomea Suomenlahdelle ja Baltiaan suuntautuvan sivustahyökkäyksen tukialueena. Siksi Venäjä voisi Baltiaa koskevassa konfliktitilanteessa yrittää käyttää asevoimaa myös Suomea vastaan. 

Ennen vaalipäivää Niinistön oli järkevää jättää Nato-jäsenyyden käsittely varttia vaille. Nyt voi vaan toivoa, että presidentti juoksuttaa aloittamaansa järkevät ajatusketjut loogisiksi johtopäätöksiksi.  

Kolmen vartin perustelu toimi aikoinaan hyvin sisäpolitiikassa, mutta turvallisuuspolitiikassa suomalaiset tarvitsevat opastusta loppuun asti. Heidät on peloteltu kuvittelemaan, että turvallisuus varmistetaan muutoksia vastustamalla. Niinistön vaalipuheet herättivät toivon siitä, että järki voisi ehkä sittenkin voittaa, mutta viimeinen vartti puuttuu vielä.