Euroopan unionin rakenteellisen puolustuksen henkiin herättäminen on monin tavoin lupaava merkki. Suomi hyödynsi taitavasti sen ohessa tarjoutuneen tilaisuuden siivota edellisen turvallisuuspoliittisen johdon jälkiä. Sopimukseen kirjoitettiin Lissabonin sopimuksen 42. artiklan mukainen turvatakuulausuma. Siinä ei ole mitään uutta. Uutta on se, että siitä jätettiin pois Lissabonin sopimuksessa tähän sitoumukseen liitetty loppukiekaisu ”tiettyjen jäsenten” omaksuman turvallisuuspolitiikan erityisluonteesta. Se sulki Suomen ja muut liittoutumattomat maat unionin turvatakuun ulkopuolelle.
Lissabonin sopimuksen Suomelle epäedullinen muoto ei ollut ihan silloisen turvallisuuspolitiikan johdon aloite, mutta ei se liioin tehnyt edes muodollista elettä vastustaakseen huonoa muotoilua. Nyt se ele on tehty. Uusi kirjaus ei muuta käytännön elämää, mutta se osoittaa, miten Suomi asemoi itsensä. Muuta ei enää voitu kauan sitten tapahtuneen virheen korjaamiseksi, mutta edes se tehtiin, mikä oli tehtävissä. Hyvin toimittu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti