Hallitus julkaisi dokumentin nimeltään ”Ajankohtaisselonteko turvallisuusympäristön muutoksesta” luodakseen eduskunnalle mahdollisuuden ilmaista kantansa Nato-jäsenyyteen. Eduskunta kun on sellainen instituutio, jonka tehtävänä on päättää, ja sitä ei voi harrastaa, ellei ole jotakin mieltä. Ajatuksena on, että eduskunta muodostaa ensimmäiseksi Nato-kantansa, sitten hallitus ja sitten Tasavallan Presidentti päättää, käynnistääkö Suomi Naton jäsenyysprosessin.
Eduskunnassa näyttääkin äkkiä levinneen keskustelukulttuuri, jonka mukaan Natosta ei suinkaan saa olla mitään mieltä, paitsi vastustaa. Tässä kulttuurissa ei ole sopivaa puhua ”Nato-jäsenyydestä”. Sivistyneeseen käytökseen kuuluu hyssyttely termillä ”mahdollinen Nato-jäsenyys”. Kun kerran käytetään sanaa ”Nato” sen olemassaolo on riittävän todennäköinen ilman sen mahdollisuuden korostusta.
Eduskunta tuntuu ryhtyvän ajankohtaiskeskusteluun kieltäytymällä alkajaisiksi tehtävästä, jota varten se on olemassa. Se näyttää odottavan ja vaativan suomettumisajan mallin mukaan, että presidentti ilmoittaa, missä mennään. Mutta jos presidentti kertoisi Nato-kantansa ennen tietoa eduskunnan tahtotilasta, hetkessä syntyisi pilkkaajien kuoro mekastamaan, että luuleeko se olevansa joku Kekkonen. Kun eduskunta kerrankin saa tilaisuuden johtaa mielipiteenmuodostusta, siellä onkin äkkiä ilmestynyt taipumusta lymytä metsään vanhan liiton demarien perässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti