Kirjani ITSENÄISYYDEN ELPYMISAIKA valmistui painosta alkuviikolla ja näyttää leviävän kirjakauppojen hyllyille ja myyntitiskeille.
Kerron siinä, miten Suomi irtautui yya-sopimuksen vaarallisista sotilaallisista ja poliittisista sitoumuksista vähän ennen Neuvostoliiton romahdusta. Sen jälkeen Suomi kehitti toimivan hyvinvointivaltion muutamassa vuosikymmenessä, hakeutui Euroopan unionin jäseneksi, kehitti uskottavan puolustuksen, loi kumppanuussuhteen Naton kanssa ja puolustusharjoittelun verkoston Ruotsin ja Itämerellä toimivien Nato-maiden kanssa.
Kun Venäjä toipui Neuvostoliiton romahduksesta ja alkoi kasvattaa etupiiriään, Suomen länsieurooppalainen identiteetti ja puolustuksen asemointi olivat tapahtuneita tosiasioita, joita Kreml ei voinut muuttaa.
Suomen turvallisuusasemaa eivät enää säätele sille ahdingon hetkellä sanellun yya-sopimuksen artiklat vaan yhteys Euroopan unioniin, Ruotsiin, Pohjoismaihin ja Natoon. Venäjä on edelleen Suomen turvallisuusongelma, mutta nyt uhka ei huipennu maarajalla idässä vaan merellä etelässä ja lounaassa.
Venäjän etukenoinen asenne lähiulkomaihinsa painosti Baltian maat vaatimaan Naton konkreettista turvaa. Lännen puolustusliitto aloitti niiden alueen ilmavalvonnan ja keskitti sinne pienet yksiköt näyttämään lippua. Niihin asevoimalla kajoaminen saisi Naton suuntaamaan koko voimansa torjumaan Venäjän hyökkäyksen.
Nato joutuu Baltian puolustuksen suunnittelussa huomioimaan sen selustassa ja pohjoisella sivustalla avautuvat riskit. Siksi Natolla on vahva tarve tukea Ruotsin ja Suomen aluepuolustusta.
Näitä Itämeren alueen kolmea toimijaa yhdistää tarve varmistaa, että Venäjä ei kriisitilanteessa pääse pureutumaan Suomen ja Ruotsin rannikkovyöhykkeille eikä Ahvenanmaalle.
Suomella on kyky ja tahto puolustaa rannikko- ja saaristovyöhykettään Ruotsin ja Baltian puolustusta tukevalla tavalla. Ruotsilla ja Natolla on luontainen tarve tukea Suomen ilma- ja rannikkopuolustusta.
Samansuuntaiset turvallisuusedut johtavat Suomen, Ruotsin ja Naton yhä kiinteämpään puolustusyhteistyöhön, joka ennemmin tai myöhemmin voi johtaa siihen, että kaikki Skandinavian maat ovat Naton jäseniä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti