Siltala-kustantamon ensi kevään kirjat on julkistettu. Esitteen sivulla 35 on maaliskuun alkupuolella ilmestyvä uusin kirjani ITSENÄISYYDEN ELPYMISAIKA – Aikalaiskronikka vuosilta 1990- 2020.
Kirjan ideana on kuvata Suomen ihmeellinen kehityskulku kylmän sodan jälkeisinä vuosikymmeninä. Se rakensi toimivan hyvinvointivaltion, kehitti uskottavan puolustuksen, varmisti asemansa Länsi-Euroopassa ja hakeutui Nato-kumppanuuteen.
Presidentti Mauno Koivisto esitti syksyllä 1990 yksipuolisen tulkinnan Pariisin rauhansopimuksen ja yya-sopimuksen Suomen itsenäisyyttä loukkaavista artikloista. Suomessa alkoi kehitys kohti kansainvälisen oikeuden määrittämää täyttä suvereniteettia.
Kun Venäjä toipui Neuvostoliiton romahduksesta ja alkoi kasvattaa etupiiriään, Suomen länsieurooppalainen identiteetti ja puolustuksen asemointi olivat tapahtuneita tosiasioita, joita Kreml ei voinut muuttaa. Venäjä ei pysty kontrolloimaan Suomea kuten Neuvostoliitto aikoinaan.
Suomen turvallisuusasemaa eivät enää säätele sille poikkeuksellisissa oloissa saneltujen sopimusten artiklat vaan normaalit yhteydet Euroopan unioniin, Ruotsiin, Pohjoismaihin ja Natoon. Venäjä on edelleen Suomen turvallisuusongelma, mutta nyt se ei tiivisty maarajalla idässä vaan merellä etelässä ja lounaassa.
Venäjän etukenoinen asenne lähiulkomaihinsa painosti Baltian maat vaatimaan Naton konkreettista turvaa. Nato aloitti alueen ilmavalvonnan ja keskitti sinne pienet yksiköt näyttämään lippua. Niihin asevoimalla kajoaminen saisi Naton suuntaamaan koko voimansa torjumaan Venäjän hyökkäystä.
Nato joutuu Baltian puolustuksen suunnittelussa huomioimaan sen selustassa ja pohjoisella sivustalla avautuvat riskit. Siksi Natolla on vahva tarve tukea Ruotsin ja Suomen aluepuolustusta. Näitä Itämeren alueen kolmea toimijaa yhdistää tarve varmistaa, että vieras voima ei pääse pureutumaan Suomen ja Ruotsin rannikkovyöhykkeille eikä Ahvenanmaalle.
Suomella on kykyä ja tahtoa puolustaa rannikko- ja saaristovyöhykettään ja se tapahtuu Ruotsin ja Baltian puolustusta tukevalla tavalla. Ruotsilla ja Natolla on luontainen tarve tukea Suomen ilma- ja rannikkopuolustusta.
Samansuuntaiset turvallisuusedut johtavat Suomen, Ruotsin ja Naton yhä kiinteämpään puolustusyhteistyöhön, joka ennemmin tai myöhemmin johtaa siihen, että kaikki Skandinavian maat ovat Naton jäseniä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti