JÄRJESTÖVALTA EI OLE IKUISUUSASIA

Etelä-Suomen Sanomat 24.7.2020

On mielenkiinoista seurata ammattiyhdistysliikkeen suhtatumista siihen itsestään selvään ajatukseen, että ansiosidonnaisen työttömyysvakuutuksen maksujen suorittajalla on oikeus rahoittamiinsa työttömyyskorvauksiin.

AY-liike on olevinaan sitä mieltä, että riippumattomaan kassaan liittyminen merkitsee tukea työmarkkinajärjestöille, vaikka sehän on irtiotto. Tämä osoittaa ammatillisten järjestöjen hätää. Niiden kiven hakatuksi oletettu asema on rapautumassa olemattomiin.

Työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi viime vuonna aikasarjan palkansaajien järjestäytymisasteen kehityksestä parin vuosikymmenen aikana. Siinä verrataan ammattiliittojen edunvalvonnan piirissä olevien jäsenten määrää palkansaajien ja työttömien määrään. Näin laskettu vuoden 2017 järjestäytymisaste oli 59,4 prosenttia. Parikymmentä vuotta aikaisemmin se oli 78 prosentin tasolla.

x x x

Ammattiyhdistysliike on vaikuttanut Suomen historiaan komeasti. Sillä oli ratkaiseva osuus, kun länsimainen demokratia esti neuvostokommunismin toteutuksen Suomessa. Tai kun sosiaalipolitiikan perusrakenteet luotiin vähän ennen kuin niihin oli oikeastaan varaa. Nämä saavutukset tukivat merkittävästi Suomen ihmeellistä selviämistä sodan ahdistavasta jälkitilasta.

Työväenliikkeellä oli niissä tilanteissa järjestövoimaa. Jälkikäteen on pakko myöntää, että se käytti sitä viisaasti, vaikka tyylipisteitä tuli joissakin tilanteissa melko niukasti. Tämä pääpiirteissään loistava menneisyys ei kuitenkaan varmista järjestökoneen valta-asemaa ikuisuuksiin asti.

On lähinnä säälittävää, että liitot yrittävät silotella jäsenkadosta julkisivuunsa syntyneitä lommoja järjestökentän ulkopuolelle syntyneiden työttömyyskassojen hyvällä maineella. Niillä ei ole muuta tekemistä ay-liikkeen kanssa kuin perinteisen järjestökentän suuntaan osoitettu kohtelias etäisyys.

Nyt leimahtanut keskustelu järjestötaktista ja yhteiskuntapoliittisista periaatteista on paljastanut myös riippumattomien kassojen valuvian. Niiden hallinnoiman luovuttamattoman yleisperiaatteen toteutus ei ole järjestöasia.

Totta ihmeessä eläkemaksun suorittajalle kuuluu oikeus nauttia eläketapahtuman luomassa tilanteessa eläkettä, jonka rahoitukseen hän on osallistunut. Tällaisen yhteiskunnallisen perälautavakuutuksen hallinnointi kuluu niin luontaisesti Kansaneläkelaitolle, että sen toteutus järjestökentässä on lähinnä kummallista.

Myös käytännön tasolla on vaikea nähdä, mihin siinä tarvitaan erillistä kassaa. Kelassa on jo valmiina tällaisten asioiden hoitamiseen tarvittava, parlamentaarisessa valvonnassa toimiva koneisto ja kokemus.

Keskustelussa eri vaihtoehtojen kustannuksista esitetyt arviot tuntuvat osoittavat Kelan kilpailukykyä nykyisiin riippumattomiin kassoihin verrattuna.

Ansiosidonnainen työttömyysvakuutus on rakennettava nykytodellisuuden eikä ammattiyhdistysliikkeen komean historian perusteella.

2Kari Kostiainen ja Kalevi Koskela