Etelä-Suomen Sanomat 25.6.2020
Koronakriisi
on herättänyt sellaisenkin havainnon, että Skandinaviassa valtaa pitävissä
demareissa on kahden sortin sosialisteja. Suomessa demarijohtoisen hallituksen
periaatteena tuntu olevan, että kaiken viisauden alku on tosiasioiden
tunnustaminen. Ruotsissa menoa hallitsee Olof Palmelta perityn populistisosialismin
kirkkain leimahdus, jonka mukaan politiikka on tahtomista. Silloin ikävästä
todellisuudesta ei tarvitse välittää. Poliittinen reaktio tähän logiikan kompasteluun
on viipynyt pitkään, mutta nyt se näyttää viriävän vähitellen.
Asetelma
hämmentää. Koronaan Ruotsissa kuolleiden raportoitu määrä oli kesäkuun
puolivälissä 4 795, Suomessa 325. Sen jälkeen Helsingin Sanomat on – ehkä
hienotunteisuussyistä – poistanut Ruotsin aikasarjastaan, vaikka mukana ovat
Chile ja Pakistan, joiden raportoima koronakuolemia on ollut selvästi Ruotsia
vähemmän.
Kesäkuun
loppupuolella Suomessa päivittäin raportoitujen koronakuolemien määrä on vaihdellut
nollan ja yhden välillä. Viimeinen julkisuudessa näkynyt Ruotsissa vuorokauden
aikana koronaan kuolleiden määrä oli 78.
x x x
Ruotsin
pääministeri Stefan Löfvenin toimia ihmetellessä tulee mieleen Suomen
Tukholman-lähettiläänä 1970-luvun alussa toimineen Max Jakobsonin kuvaus keskusteluistaan
Ruotsin silloinen pääministeri Olof Palmen kanssa: ”Palme puhui analyyttisesti ja avoimesti, toisin kuin
pääministerit yleensä diplomaateille.” Jakobson totesi kuitenkin analyyttisen
keskustelukumppaninsa muuttuvan puhujalavalla kansanvillitsijäksi.
Löfvenin johtajuus koronakriisissä paljastaa Jakobsonin
Palmessa havaitsemia populistin piirteitä. Ruotsin hallituksen johtajuus tuntuu
perustuvan siihen uskoon, että outo pandemia nujertuu, kunhan kansankoti malttaa
jatkaa raukean hyväntahtoista elämäänsä kuten ennenkin. Hän jää tyynesti odottamaan,
että tuntematon pahuuden ilmiö menee omia aikojaan Ruotsin ohi.
Pääministeri Sanna Marin on toteuttanut lähes
kiilusilmäisesti sitä periaatetta, että jos uhkana on huonosti tunnettu
aggressiivinen ilmiö, siihen suhtaudutaan aggressiivisesti. Ja, ihme kyllä,
kansa on suostunut aika rajuihin poikkeustoimiin, kunhan normaalielämälle
asetettujen rajoitteiden perusteet viestitään johdonmukaisesti ja
rauhallisesti. Taikuri taitaa itsekin olla vähän ihmeissään, kun temppu on
onnistunut, ainakin tähän asti.
x x x
Näillä demarien vasemmistopolun kulkijoilla näyttää
olevan yhteisen aatteen lisäksi myös tietty ero. Joutuessaan epäsuosittuja
ratkaisuja vaativan kriisin purkajaksi, Marin ryhtyi kansallisen edun
lipunkantajaksi, vaikka sellaisesta voi saada äänestäjien raivon niskaansa.
Löfven näki tilanteessa mahdollisuuden vahvistaa johtajuuttaan mielistelemällä
olettamaansa kansalaismielipidettä. Vielä ei tiedetä, kumpi vetää poliittisesti
pidemmän korren, mutta toistaiseksi näyttää siltä, että todennäköisemmin Marin
kuin Löfven.
Se tuntuu rohkaisevalta, sillä hallituksella on tällä
vaalikaudella edessään muitakin kansallisesti tärkeitä mutta epäsuosittuja
asioita kuin korona. Marinin kriisissä antama näyttö voisi enteillä, että
hänessä on voimaa kantaa vastuuta myös muissa järeää johtajuutta vaativissa
tilanteissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti