VAROITUSVALOT VILKKUVAT PUNAISTA

Kolumni Etelä-Suomen Sanomat 30.1.2020

Uusi hallitus on viettänyt kuhertelukautensa. Melkein ainoa ulospäin näkyvä toiminto oli pääministerin esittäytymiskierros kansainväliselle medialle. Onneksi Sanna Marin näyttää osaavan sen pelin tärkeimmät säännöt. 

Ollaan katastrofin partaalla, jos sinä oli nyt kaikki, jos hallitus ei ole hyödyntänyt eduskunnan istuntotauon luomaa työrauhaa pitkän aikavälin isojen ongelmien nopeiden ratkaisujen etsintään. Se ei riitä, että kehysriihessä tuossa vähän ajan päästä päätetään, mitä sitten ensi syksynä ehkä tehtäisiin. Kaikki varoitusvalot vilkkuvat punaista täysillä.

Antti Rinteen hallitus rakensi komean budjettinsa sen uskon varaan, että talouskasvu jatkuu, työllisyys paranee, ja rahaa kyllä riittää. Sitä edeltäneen Juha Sipilän hallituksen työllisyystavoite viisi vuotta sitten oli huikeana pidetty 72 prosenttia. Vastoin kaikkia odotuksia se täyttyi hallituskauden viime hetkillä ihan omia aikojaan. Taikuri itsekin taisi hämmästyä. 

Sanna Marinin Antti Rinteeltä perimä työllisyyden nousuodote on vielä hurjempi kuin Juha Sipilän tavoite. Kaikki viime syksynä nähdyt ennusmerkit viittasivat siihen, että 75 prosentin työllisyystavoite karkaa horisontin tuolle puolen. 

Talous ei ihan äkkiä elvy nykyiseltä lähes nollatasolta, työllisyyden hidas kasvu hiipuu ja työmarkkinat ovat romahtamaisillaan lakkosumaan, joka voi tulla katastrofi paitsi kansantaloudelle myös kansanterveydelle ja yhteiskuntarauhalle. 

x x x

Sairaanhoito- ja hoivahenkilöstön palkankorotusvaatimus on täysin perusteltu ja järkevä. Näissä ryhmissä tehdyn työn lisäksi on muitakin yhteiskunnallisia peruspalveluja, joista maksettu palkka ei ole järkevässä suhteessa niiden tuottamaan yleiseen hyvään ja elämisen laatuun. Ongelmana on vain se, että missään ei ole sitä ylimääräistä rahakasaa, jolla tällaiset yhteiskunnalliset epäoikeudenmukaisuudet voitaisiin korjata kertaheitolla ja pysyvästi. 

Kaikkein vauraimpien palkansaajien teollisuusliitot ovat nyt pistämässä kansantaloutta polvilleen. Tällainen vanhan liiton raamatullinen johtajuus vie kansakunnan hätätilaan, ja sen profeetat herättävät lähinnä myötähäpeää. 

Suomalaisen paperikoneen elämänlanka puhki kilpaillulla ja supistuvalla markkinalla voi katketa niinkin pieneen asiaan kuin 24 kikytuntiin. Ne palkansaajat, jotka joutuvat kohtaamaan tämän todellisuuden omassa elämässään, eivät kiittele liittojaan monimuuttuvassa maailmassa johtavia yhden totuuden miehiä. 

Toivottavasti asemansa ihmeen kaupalla uusineet ministerit oppivat viime syksystä, että ay-liikkeen mieliksi sooloilu tuhoaa hallituksen eikä hyödytä liittoja. 

Kaikki hallituksen työkalupakissa olevat ratkaisut saavat äänestäjät oikeutetun raivon valtaan. Se on vaan kestettävä. Hallituksen pitää kehittää sekä keskuudessaan että eduskuntaryhmissään henkinen sisäilmasto, jossa ahdistuksen hetkelläkään ei ihan heti rynnätä ulko-ovelle. 

Hallituksen on estettävä tilanne, jossa mahdottomien palkankorotusten ja kohtuuttomien lakkojen luoma kaaos tuhoaa työn tekemisen kulttuurin. Nopeita temppuja ei ole, mutta historia osoittaa, että suuret yhteiskunnalliset uudistukset toteutuvat yleensä pikkuhiljaa, askel kerrallaan.