Jos puolueella on Suuri Rakastettu Johtaja, sen järjestöt ja
kenttä eivät alistu katselemaan sivusta sellaista pyöritystä, johon Antti Rinne
joutui yksin. Minuun teki syvän vaikutuksen lehtiartikkelin sivulause, jonka
julkaisijaa en pysty muistin varassa täsmentämään. Sen sisältö jäi mieleeni
suunnilleen näin:
Antti Rinne törmäsi hiljaisuuden muuriin, kun sanoi
puolue-eliitin suljetussa tilaisuudessa, että jos on tyytymättömyyttä hänen
johtamistapaansa, se olisi hyvä ottaa puheeksi omassa porukassa. Jos tämä tieto
pitää paikkansa, se kertoo enemmän kuin jos vastauksena olisi
ollut räikeiden syytösten ääneen ulvominen. Kiukkuinen hiljaisuus on
äärimmäisen vaaran merkki, sillä sitä vastaan ei voi puolustautua. Ehkä
tuollainen kokemus on pakottanut Antti Rinteen antautumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti