Kolumni 10.1.2019: AURINGONLASKUN PRESIDENTIT

Etelä-Suomen Sanomat 10.1.2019 

Yhdysvaltain nykyinen presidentti alkaa yhä enemmän muistuttaa Neuvostoliiton viimeistä presidenttiä. Mihail Gorbatšov yritti kehittää neuvostomaan dynamiikkaa toistuvilla hyvien aikeiden vakuutteluilla – kuten myös Venäjän nykyinen presidentti. Donald Trump johtaa jättivaltiota erottamalla jokaisen näköpiiriinsä tulevan hallintokokemusta osoittaneen virkamiehen ja twiittaamalla tuikeasti perään. Neuvostoliitolle ja Gorbatšoville kävi niin kuin kävi. Trump ja Yhdysvallat keikkuvat kuilun partaalla, ja Trumpin ennuste on huonompi kuin liittovaltion.  

On vaikea kuvitella sellaista rikossyytettä, joka voisi johtaa presidentin viraltapanoon. Mutta Yhdysvaltain perustuslain toisen artiklan neljäs sektio nimeää viraltapanon perusteeksi myös rikosta lievemmän väärinkäytöksen (misdemeanor). Lisäksi tämän artiklan ensimmäisessä sektiossa säädetään tehtäviinsä kykenemättömäksi todetun presidentin syrjäyttämisestä. Trumpin käytöksessä on piirteitä, joihin nämä eron aiheen määritteet voisivat ehkä sopia.   

Trumpin sietämätön toiminta voi jossakin vaiheessa alkaa olla liikaa myös monelle republikaanille. Viraltapano tai syrjäyttäminen voisi ehkä toteutua, jos senaatin määräenemmistö toteaisi Trumpin poliittisen harkintakyvyn riittämättömäksi ja käytöstavat sopimattomaksi Yhdysvaltain presidentin tehtävään.

Jos tilanne alkaisi kehittyä tähän suuntaan, Trump tuskin jäisi odottamaan senaatin nöyryyttävää äänestystä, vaan tekisi nixonit. Siis ilmoittaisi eroavansa ja pakottaisi seuraajakseen automaattisesti tulevan varapresidentin etukäteen armahtamaan eroavan edeltäjänsä kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta.

Se ei kuitenkaan ratkaisisi Yhdysvaltain perusongelmaa. Ne melkein 63 miljoonaa yhdysvaltalaista, jotka 2016 äänestivät Trumpia, ovat siellä edelleen, ja hänen kannattajiaan voi olla nyt enemmänkin kuin silloin. Yhdysvaltain yhteiskuntarakenne muistuttaa kummallisella tavalla muinaisen Neuvostoliiton ja nykyisen Venäjän olosuhteita, enemmän kuin me jokapäiväisen uutisvirran seuraajat ehkä olemme huomanneet.

Julkisivultaan Yhdysvallat on paljon rikkaampi ja korskeampi kuin oli Neuvostoliitto hajotessaan ja Venäjä nykyisin. Mutta myös Yhdysvalloissa on sietämättömän suuri äärimmäisessä kurjuudessa toivottomuudessa elävä väestönosa. Neuvostoliitto yritti vapautua tästä ongelmasta lakkauttamalla itsensä ja toivomalla, että raunioista nouseva uusi Venäjä siivoaisi neuvostokommunismin jälkeensä jättämän tuhon. Uuden Venäjän ensimmäinen presidentti Boris Jeltsin ei pystynyt siihen, eikä nykyisen presidentin menestys näytä yhtään paremmalta.

Trump poistuu joka tapauksessa joskus Valkoisesta talosta, jos ei viraltapanon tai kykenemättömyyden takia lähiaikoina niin viimeistään toisen presidenttikautensa päättyessä 2020-luvulla. Hänen jälkeensä jäisi kuitenkin se köyhyyden ja kurjuuden olosuhde, joka nosti hänet valtaan ja lamautti supervallan hallinnon. Se ongelma on jäänyt ratkaisematta myös Venäjällä, kuten jäi Neuvostoliitossakin.  

Supervaltojen suunnattomasta rikkaudesta huolimatta niiden vakiorakenteeseen tuntuu kuuluvan armottomassa köyhyydessä ja pohjattomassa toivottomuudessa elävä valtava yhteiskuntaluokka. Tämä rakenne nostaa valtaan toinen toistaan kummallisempia johtajia.

On syytä varautua siihen, että Gorbatšovin, Putinin ja Trumpin jälkeen tulee vielä muita samanlaisia. Tästä lajityypistä on kaksi muunnosta. On niitä presidenttejä, jotka poliisivoimin pakottavat kadotetun kansanosan nöyryyteen ja niitä, joille kurjuuden ja köyhyyden kehittämä viha tarjoaa nostetta omahyväiselle vallanhimolle.