Kolumni 26.7.2018: SIELUN VELJET KOHTASIVAT

Etelä-Suomen Sanomat 26.7.2018 

Presidentti Donald Trumpin ympärillä pyörivän sirkuksen kummallisin ohjelmanumero on väittely ehkä käydyistä keskusteluista mahdollisesti tehtyjen tallenteiden olemassaolosta tai olemattomuudesta. Jos ne ovat olemassa, ne nolaavat presidentin, mutta niin nolaa jo tämä väittely.  

Eniten mediaa ihastuttavat vaatimukset olemattomaksi julistettujen seksivideoiden julkistamisesta tai salaamisesta. Yhtä mehevää kauhisteltavaa on kina siitä, pitäisikö ja voisiko julkisuuteen päästää nauhoitteen, jonka oletetaan todistevan aikuisviihdetähtösen vaimentamisyrityksen lahjonnalla.

Moralisointi pitää sulkea tämän ihmettelyn ulkopuolelle, sillä supervallan huipulla noudatetaan tavallisesta poikkeavaa moraalikoodia. Näiden ehkä tapahtuneen ilottelun mahdollisesti todistavien tallenteiden julkistus saisi Trumpin naurunalaiseksi, mutta tuskin tuhoaisi hänen presidenttiyttään, vaikka mainen veisikin.

Bill Clinton hairahtui 20 vuotta sitten presidenttinä ollessaan nautiskelemaan tarjolla ollutta pehmoseksiä. Sitä seurasi ansaittu julkinen nöyryytys, mutta Clinton ei menettänyt asemaansa, ja on nykyisin luonteva osa Yhdysvaltain presidentti-instituution jatkumoa.  

x                    x                    x

Presidentillisen pornon herättämä paheksunta on haudannut alleen ehkä merkittävän tallennevuodon, jonka valtiollinen merkitys voi olla huomattava, jos nauhoite on aito.

Laatulehti New York Times julkaisi 20.7.2018 jutun “When Donald met Vladimir: The Transcript”. Se määritteli tekstin Helsingin huipputapaamisessa presidenttien kahdenkeskisestä keskustelusta salaa tehdyn tallenteen litteroinniksi.

Se vaan ihmetyttää, että julkisuudessa liikkuneiden tietojen mukaan yli tunnin kestänyt keskustelu on tulostunut vajaan kolmen printtiliuskan mittaisena. Tunti puhetta olisi varmaan lähes 20 printtiliuskaa.

On tavallista, että toimitus parantaa ison tekstimassan lukukelpoisuutta editoinnilla, mutta silloin laatulehden kuuluu osoittaa poistojen sijainti, ja ehkä hahmottaa niiden laajuus, jos poistot ovat mittavia. New York Times ei ole tehnyt niin. Onko mahdollista, että se on erehtynyt julkaisemaan hämäystarkoituksessa tuotetun valedokumentin?

Tämä tulee mieleen esimerkiksi siitä, kuinka Putin julkaistun tekstin mukaan kommentoi Naton laajenemista, ja siitä, mitä sen jälkeen tapahtui. Putin kauhisteli puolustusliitoon juuri hyväksytyn Montenegron muslimilaisuutta, ja sanoi sitten Trumpille: ”Ajattelepa, jos nuoret amerikkalaiset sotilaat – luoja varjelkoon – joutuisivat taistelemaan kolmannessa maailmansodassa puolustaakseen tätä pikkuvaltiota, jossa asuu liian paljon muslimeja.”

Jos teksti on aito ja äänite on todella olemassa, tämä on yllätys varsinkin siksi, että muutama päivä huipputapaamisen jälkeen Trump esitti julkisesti Putinin hänelle kahden kesken syöttämään herjan lähes sanasta sanaan ikään kuin ikiomana oivalluksenaan.

Tekstissä on muitakin kohtia, joissa Trump joko vaieten nielee Putinille tyypillisen alfauroksen pullistelun, propagandan ja sivistymättömyyden, tai hehkuttaa niihin lisää tehoa. Näitä presidenttejä yhdistää sielujen sukulaisuus.

Jos New York Timesin julkaisema teksti on tosi, sen jälkinäytös paljastaa Trumpin hengen köyhyyden. Hän hyväksyi kollegansa Yhdysvaltain ja Naton vastaisen vinoilun toistamalla sen. Se osoittaa, että Trump ei ymmärtänyt Putinin lohkaisun varsinaista viestiä. Venäjän presidentti osoitti halveksivansa Yhdysvaltain presidenttiä.

Jos Trump jatkaa tätä rataa, Yhdysvaltain presidentti-instituution arvovallasta ei pian ole jäljellä kiveä kiven päällä. Putin suomettaa Yhdysvaltoja törkeämmin kuin Neuvostoliiton johtaja Leonid Breznev suometti Suomea 1970-luvulla.