Puhe 13.6.2018: Miten Max Jakobson vaikutti

Olin tänään Seppo Hentilän Max Jakobsonista kirjoittaman kirjan infossa puhumassa Jakobsonista tietokirjailijana. Kerroin, miten Jakobsonin osoittama henkinen voima haittasi Neuvostoliiton pyrkimystä ohjastaa tai kulissien takana peräti hallita Suomea, totesi valtiotieteen tohtori Jukka Tarkka luonnehtiessaan Jakobsonia tietokirjailijana ja yhteiskunnallisena vaikuttajana.

Kun Kreml antoi tuomionsa pasuunan kaikua Jakobsonille,  myös Suomen kommunistit pitivät häntä neuvostovastaisuuden apostolina.  Helppoon liturgiaan tyytyneet keskustalaiset ja kokoomuslaiset sekä uutta ulkopolitiikkaa vaatineet sosiaalidemokraatit pitivät Jakobsonia turvallisuuspoliittisena riskinä. Näiden syytösten perusteluksi riitti se, että Neuvostoliitto ja vähemmistökommunistit korottivat hänet vihansa kulttihahmoksi.

Jakobsonin yhteiskunnallisen vaikuttamisen mestaruus oli siinä, että hän pystyi vastaamaan fanaattisiin hyökkäyksiin erittelyllä, joka ei ollut vastahyökkäys, mutta vaikutti suoraan hyökkääjän henkisiin lähtöasemiin. Hän oli kiinnostava ja näkyvä hahmo, sillä hän uskalsi ajatella itse ja puhua ääneen. Hän oli toisille salaa ihailtu yksinäinen ratsastaja, toisille rakas vihollinen.

Jakobsonin yhteiskunnallinen toiminta on tyylillisesti ainut lajiaan. Hän pohtii historiaa ottamalla kimmokkeita omista elämänvaiheistaan, mutta ei kirjoita tutkimusta eikä omaelämäkertaa. Hän piirtää kuvaa siitä, miten maailman muutos ja yhteiskunnan uudet rakenteet vaikuttavat Suomeen, mutta myös siitä, miten Suomen muutos on vaikuttanut häneen ja hän Suomeen.

Jakobson kantoi kylmän sodan aikana älyllisen länsimaisuuden lippua ympäristössä, joka oli henkisesti rähmällään, jos ei aina Neuvostoliiton edessä niin Kekkosen jalkojen juuressa kuitenkin. Jakobson torjui liturgisesti hyväuskoisen myöntyvyyden, mutta ei sen reaalipoliittisia perusteita. Hän edusti dynaamisesti tilannemuutoksia havainnoivaa ja vireästi liikkuvaa näkemystä. Se oli äärimmäinen vastakohta suomettuneen ajan pakkotahtiselle yksimielisyydelle.

Esitykseni koko teksti julkaistaan Kanavan elokuun numerossa