Pikakommentti 12.9.2016: Populismin uusi kärkiryhmä

Sosiaalidemokraattien vihakampanja Ulkopoliittisen instituutin Venäjä-raporttia vastaan syyttää sitä kahdesta synnistä. Upin tutkijat pelottelevat, eivätkä kuvaa Venäjän toimintaa ymmärrettäväksi tekeviä ympäristötekijöitä.

Tämän kritiikin mukaan on siis niin, että jos ympäristössä näkyvä todellisuus alkaa pelottaa, syy on totuuden kertojan. Ennen vanhaan ikävän viestin tuoneet kuriirit tapettiin.

Jos lain rikkojan toimintaa ymmärrettäväksi tekevät argumentit oikeuttavat lain rikkomiseen, murhasta syytetyn pitäisi päästä pälkähästä osoittamalla toimineensa loogisesti, ja että uhri oikeastaan ansaitsi kohtalonsa.

Tutkimalla Hitlerin ja Stalinin politiikan ympäristötekijöitä päädytään ilman kovin suurta ponnistusta siihen, että Stalinilla oli järkevät perusteet hyökätä Suomeen 1939 ja Hitlerin Barbarossa-hyökkäys Neuvostoliittoon 1941 oli täysin loogista toimintaa.  

Populismi on kehittänyt kaksi vuorenvarmaa taktista väistöliikettä, jotka sopivat mihin tahansa tilanteeseen. Ensinnäkin se vaatii, että ihmisten mukavuudentunnetta ei saa häiritä. Tämän vakuudeksi se on kehittänyt liturgisen vakiolauseen, jonka mukaan mikä tahansa sille ikävä väite on irrotettu ympäristöstään.

Turvallisuuspoliittinen keskustelu on keikahtanut erikoiseen asentoon. Sosiaalidemokraattien kärkiryhmä paahtaa populismia täysillä kierroksilla. Perussuomalaisilla on näkyvä asema rationaalisuteen pyrkivän turvallisuuspolitiikan johtoryhmässä.

Vähän pelottaa ajatella sitä ikuista totuutta, että tämän päivän oppositio on huomenna hallitus. Mutta toisaalta. Viime vuoden suuri poliittinen mullistus toteutui niin, että populistit ryntäsivät liput liehuen hallitukseen, ja sitten he rupesivat toteuttamaan melko järkevää politiikkaa.