LOPUN ALKU

Presidentti Trump uhoaa. että Euroopalle käy huonosti. jos hän marssittaa Yhdysvallat ulos Natosta. Se ei muuttaisi nykyistä tilannetta. Jotkut maan selviäisivät omillaan melko pitkään, kuten Suomi, muut pohjoismaat, Puola, ja ehkä Saksakin. Puhumattakaan Ranskan ja Britannian ydinasepelotteesta, joka ovat olemassa, olipa Natoa tai ei. Trump ei voi ohittaa Eurooppa, kuten ei presidentti Putinkaan. Molemmat käyvät sotaa, jonka ovat jo hävinneet. Ukraina on edelleen itsenäinen kansallisvaltio, jota Venäjä yrittää tuhota, mutta ei ole onnistunut. Trumpin sota Iranissa on mennyt pieleen heti alussaan. Trump ei voi sivuuttaa sinkkiarkussa kotiin tuotujen nuorten miesten perheitä ja eikä bensapumpulla kiukuttelevia rekkakuskeja. Ne ovat poliittista todellisuutta, joille Trump ei voi mitään. Kotirintama ei siedä Trumpin sotia yhtä hyvin kuin se hyväksyi massiivisen aseavun 1940-luvun alussa Hitleriä vastaan taistelleille eurooppalaisille. Nykyajan Hitler hallitsee Washingtonissa. Näyttää siltä, että Trump joutuu alistumaan kotirintaman vastustukseen tai aloittamaan sisällissodan omaa väkeään vastaan. Molemmat vaihtoehdot tarkoittaisivat Trumpin tuhon alkua. Viimeinkin. Hänen joukkueensa massiivinen tappio ensi syksyn välivaaleissa olisi merkittävä taitekohta, mutta myös uuden kauheuden alku. Yhdysvalloissa on historian saatossa käyty julmia sisällissotia. Samantekevää, voittaisiko Trumpin joukkue uuden sisällissodan vai alistuisiko kansalaismielipiteen tahtoon, jälki olisi rumaa ja rasittaisi pitkään. Yhdysvaltain kansa joutuu kärsimään rajusti siitä erehdyksestä, että valitsi presidentikseen Trumpin, jopa kaksi kertaa.

TRUMPIN TUHO ?

Presidentti Trump on entisellään. Hän hosuu sitä sun tätä siellä sun täällä, asettaa aikarajoituksia, joita lieventää seuraavana maanantaina ja unohtaa sitten. Kaikki näyttää menevän niin kuin hän haluaa ja kannattajat hurraavat. Mutta nyt Trump on ahtaalla, sillä hän on huomaamattaan kehittänyt sellaisen sekamelskan, jota kukaan ei hallitse. Irak on hänelle tuntematon vastustaja, joka törmäilee kuin Trump, vaikka kovaa voimaa vähemmän. Vuosituhantinen itämainen oveluus on Trumpille tuntematon käsite. Iran pystyy vähällä voimalla sotkemaan Hormuzin salmen pahemmin kuin kukaan muu millään voimalla. Trump joutuu kerrankin ihmettelemään vierestä, mitä alkaa tapahtua, ja ihmeellistä se onkin. Kansainvälinen talous pillastuu, ja Trump samoin, mutta kumpikaan ei voi pysäyttää suurta mullistusta. Käsillä on hallitsematon kriisi, ja Trumpin hallinnon nöyristelijät ovat saamassa kyllikseen. Bensa-asemalla tankkaavalla jenkillä kova voimaa takanaan. Kotirintama voi romahtaa Trumpin niskaan. Se olisi ihan oikein, vaikka merkitsisi kansakunnalle yhtä pahaa kuin Trumpille. Oma vika, Trump sekoili ja kansa alistui. Täytyy toivoa, että Yhdysvalloissa olisi Trumpin aiheuttaman pitkäjännitteisen shokin jälkeenkin sen verran demokraattista puhtia, että pystyy nujertamaan pähkähullun diktaattorin. Amerikan Yhdysvallat syntyi, kun Euroopan kuninkaiden, aateliston ja kartanonherrojen sortamat ihmiset alkoivat 1700-luvun loppupuolella paeta herrojen törkeilyä valtameren yli. Heistä alkoi muodostua Amerikan Yhdysvallat. Tämän ihmeen pitäisi nyt toistua niin, että vapautta haluava kansa syrjäyttää omassa maassaan räyhäävän diktatuurin. Törkimyksen kukistaminen asiallisella perustelulla ei onnistu, se on mahdollista vain kansan enemmistön vastatörkeilyllä. Muuten Yhdysvalloista tulee samanlainen vanhuuttaan ontuva jättiläinen kuin Venäjä.

PERIMMÄISET ARVOT

Iranin sota on Trumpin peruskauraa, Hän ei ole ennenkään kerjännyt apua, mutta nyt kerjää, eikä kukaan auta. Oma vika, virheen tekijä maksaa sen hinnan. Muutamia vuosia sitten Putinin tarkoitus oli tuhota Ukrainan kansa ja liittää sen alue Venäjään. Niin ei tapahtunut, sillä Ukrainan on Euroopan turvallisuuden ytimessä, ja siksi se ei jäänyt yksin. Venäjä epäonnistui Putin joutuu ennemmin tai myöhemmin alistumaan neuvotteluun, jossa diktatuuri on saman pöydän ääressä demokratian kanssa. Rauhasta tulee Ukrainalle raskas, mutta Putinille nolo, sillä hän joutuu myöntämään epäonnistumisensa, Samoin taitaa käydä Trumpille, joka ei saa Euroopan demokratioiden tukea Iranin sotaan, vaikka kuinka käskee. Rauhantekoon hän ei tietenkään alistu, vaan poistuu taistelukentältä marmattaen ja pamauttaa jossakin vielä hullumman isot uutisotsikot saavan sodan jossakin muualla. Kuinkahan kauan Yhdysvaltain äänestäjien enemmistö alistuu tällaiseen teatteriin perimmäisillä kysymyksillä. Toivottavasti ensi syksyn välivaalit osoittavat Trumpille, missä mennään. Todennäköisesti hän kuitenkin julistaa taas tietävänsä etukäteen, että vaalit varastetaan häneltä. Tulos ei siis ole rehelliset, ellei Trump hyväksy sitä etukäteen. Jos Yhdysvaltain äänestäjien enemmistö yhä alistuu tähän teerenpeliin perimmäisillä arvoilla, se vastaa seurauksista, jotka voivat olla koko maailmalle kammottavat,

SEURAAVA PÄÄMINISTERI ?

Huoli ydinaseesta Suomen maaperällä sai SDP:n johdon tärisemään tärkeilystä ikään kuin joku uhkaisi eduskunnan asemaa. Tämä oli ehkä puolueen puheenjohtajan yritys kerätä irtopisteitä ensi kevään vaaleihin, mutta se voi olla taakka, kuten 25 vuotta sitten. Silloin Natosta puhuminen ei kuulunut hyväksyttävään käytökseen. Lakiehdotuksen tarkoituksena on varmistaa, että lähipiirissä olevien Nato-maiden ydinaseistukseen liittyville toiminnoille voidaan kuljettaa huoltoa ja täydennystä myös Suomen kautta. Kauhun tasapainoa ylläpitävä suurvaltojen ydinaseistus ei tarvita Suomen metsäryteikköjä ja kalliolouhikkoja. Suomessa ei ole olemassa vahvempaa päätösmuotoa kuin eduskunnan lakisääteisellä enemmistöllä säätämä laki. Puolueiden yhteinen lausuma on helposti kaatuva kulissi. Kuka tahansa siihen osallistunut voi koska tahansa sanoutua siitä irti, mutta eduskunnan säätämän lain vastainen toiminta on rikos. SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman on osoittanut pääministeriyteen riittävää kyvykkyyttä ja osaamista. Nyt hänen horjahduksensa asioiden painoarvon tunnistamisessa hämmästyttää ja huolestuttaa. On ihmeellistä, että mahdollisesti seuraava pääministeri väheksyy eduskunnan lakisääteisen menettelyn kykyä hallituksen esitysten käsittelyssä. Jos siitä olisi kysymys, hänen pitäisi vaatia eduskunnan työtä säätelevän lainsäädännön kehittämistä. Mutta hän vaatiikin ennen eduskunnan päätöstä tai sen rinnalle tehtävää julkilausumaa, joka määrittäisi parlamentaarisen prosessin askelmerkit. Se näytää yritykseltä rajoitta eduskunnan toimintavapautta. Sellainen ei sovi tulevalle pääministerille.

TRUMP EI OLE IKUINEN

TRUMP EI OLE IKUINEN Maailmantalouden johtajaksi itsensä korottanut presidentti Trump taisi sohaista sellaiseen muurahaispesän, jonka olemassaolosta hänellä ei näytä olevan tuon taivaallista tietoa. Se on hänelle ehkä kohtalokas mutta ansaittu opetus kansainvälisen talouden todellisuudesta. On olemassa jopa Trumpia isompia vaikuttajia, jotka nyt jyräävät tämän nousukkaan maan rakoon. Se, mikä Trumpin katsannossa oli hänelle eduksi, onkin maailmantaloudelle myrkkyä, ja nyt Trump maksaa siitä täyden hinnan, ja se on hänelle ihan oikein. Trumpilla on kiinteä katse oman omaisuutensa saldoon, mutta ei tajua sitä, että on olemassa myös sellaisia voimia, jotka vähät välittävät hänen uhostaan. Hän ei sentään ole maailmantalouden korkein vaikuttaja, vaan jää jalkoihin, kun iso mylly käynnistyy. Se maksaa maltaita sekä Trumpin henkilökohtaiselle varallisudelle että hänen suosiolleen Yhdysvalloissa bensapumppujen asiakkaiden keskuudessa. Tämä on hyvä merkki siitä, että ilmiö Trump ei ole ikuinen.

VENÄJÄ HÄVIÄÄ

Venäjä on häviämässä sotansa Ukrainaa vastaan samalla tavalla kuin Neuvostoliitto hävisi talvisodan Suomea vastaan, vaikka se näytti voittaneen sodan. Molemmissa sodissa Kremlin tavoitteena oli tuhota naapurinsa valtio ja kansallisuus. Talvisodassa se ei onnistunut. Generalissimus Stalin teki rauhan itsenäisen Suomen tasavallan kanssa, joka jatkoi Moskovan rauhansopimuksen jälkeen poliittista sissisotaansa Kremliä vastaan, ja pitkän päälle Suomi voitti. Näin on tapahtumassa Venäjän Ukrainaa vastaa aloittamassa sodassa. Sen sotilaallinen suoritus ei riitä tuhoamaan Ukrainan valtiota ja kansaa. Tavalla tai toisella Kreml joutuu tekemään rauhansopimuksen itsenäisen Ukrainan tasavallan kanssa, ja myöntämään sotansa päätavoitteen jääneen toteutumatta. Kansallinen itsetunto ja elämisen halu voittavat diktaattorien röyhistelyn.

KAIKKI EI KÄY

Yleinen kommentti Tasavallan presidentti Alexanderin Stubbin eduskuntapuheeseen on ollut muikeasti myötäilevä Washingtonin suuntaan. Ne noudattavat samaa linjaa kuin aikanaan suhtautumien presidentti Urho Kekkosen lausuntoihin Neuvostoliton politiikan piirteisiin. Ero on kuitenkin dramaattinen. Nyt Stubb sanoi selväkielisesti, että kaikki presidentti Donald Trumpin esittämät turvallisuuspoliittiset linjaukset eivät käy Suomelle. Piste. Vaikka suhteet ylivoimaiseen supervaltaan ovat hyvät, kaikki ei sentään käy. Onko selvä.

JO RIITTÄÄ

JO RIITTÄÄ Ylen A-talkissa 20.1.2026 esitettiin akateemikko Martti Koskenniemen raju lausunto: ”Trumpiin on suhtauduttava kuin pähkähulluun ruhtinaaseen.” Hän vertasi Yhdysvaltain presidenttiä Ranskan aurinkokuningas Ludvik XIV:n, joka ei tehnyt eroa valtion ja itsensä välillä, kävi valloitussotia ja vaati Espanjan kruunua. Koskenniemi esitti historiallisen koosteen hulluksi tulleiden diktaattorien erikoisuksista. Ne käänsivät valtiolliset perusrakenteet päälaelleen, mutta terve ajattelu manasi pähkähullut diktaattorit sinne, mihin he kuuluvat, historian roskakoriin. Ehkä nyt ollaan heräämässä siihen todellisuuteen, että Trump on pähkähullu diktaattori. Hänen itselleen rakentama valtaistuin pitää kaataa ja antaa Trumpin kadota historian säälittäväksi alaviitteeksi. Tämän viikon Davosin konferenssi oli varovasti tunnusteleva liikahdus tähän suuntaan, mutta liian mieto järkyttääkseen Trumpin mittaamatonta omahyväisyyttä. Suomen suhde Trumpin hallintoon on tullut suomettumisen historiassa muutamia kertoja koettuun ”jo riittää” – tilanteeseen. Suomi oli siinä tilanteessa viimeksi vuoden 2020 lopussa, kun Venäjän presidentti Vladimir Putin vaati Suomea alistumaan Venäjän vasalliksi. Suomi osoitti, että liika on liikaa ja liittyi Natoon. Nyt tarvitaan sama uudestaan. Putinin kohtuuttomiin vaatimuksiin on vastattava samalla mitalla. Liika on liikaa. Trumpin ero Natosta ei romuttaisi Euroopan turvallisuutta. Ilman Eurooppaa Yhdysvallat ei voi huoltaa ja kehittää tukikohtiaan lähi-idässä ja eteläisessä Aasiassa. Yhdysvallat joutuu aina varmentamaan välilaskualueensa lentokenttien ja välivarastojen turvallisuuden. Sillä on selvä intressi huolehtia Euroopan turvallisuudesta, Natossa tai sen ulkopuolella.